Pientä kirjoitustaukoa ollut blogin puolella, sillä olen yrittänyt nauttia kesälomastani :) Lapsettomuusrintamalle kuuluu sitä samaa kuin ennenkin. Edelliset menkat mulla on olleet toukokuun alussa ja raskaustesti näyttää vaan sitkeää negaa. Ollaan silti yritetty enemmän kuin koskaan. Toivon lomamoodin auttavan raskautumisessa, vaikka ilman hoitoja mahdollisuus raskauteen taitaa olla todella pieni... Aina se toivon kipinä kuitenkin jostain nousee :D Lapsettomuuspolin käynti meillä on 2 viikon päästä. Sitä odottelen ristiriitaisin tuntein, sillä tähän asti oon poistunut polilta itkien, koska hoitoja ei olla päästy aloittamaan. Ne "turhat" käynnit tuntuu samalta kuin negatiivisen raskaustestin tekeminen: pettymys.
Oon tässä lomani aikana saanut useita muistutuksia lapsettomuudestamme. Ikään kuin kaikki ympärillä muistuttaisi siitä. Raskaana olevia naisia, vauvojen näkemistä, vihjauksia lasten teosta ja sen helppoudesta. Kaikki muistutukset tuntuu niin äärettömän pahoilta. Toivon sairaalla tavalla, että saisimpa edes kokea hetken olevani raskaana vaikka sitten keskenmenon kautta. Mutta järkellä kun ajattelee, niin laitan kyllä stopin tuollaisille typerille ajatuksille...
Mä tiedän todella hyvin tuon tunteen toiveesta, että tulisis edes raskaaksi, vaikka se sitten päättyisikin keskenmenoon. Ja edelleen yhden keskenmenon kokeneena ja sen jälkeen taas vuoden yrittäneenä toivoin edelleen usein tuota samaa. Niin typerää kuin se sinänsä onkin ja niin vähän kuin keskenmenon todella haluaisin uuden kerran kokea, sillä tuo keskenmeno on elämäni surullisin ja kivuliain kokemus. Alkaneessa raskaudessa on kuitenkin aina onnistumisen mahdollisuus ja ajattelin, että kun tarpeeksi monta kertaa tulee raskaaksi, niin kyllä sen pikkuisen joku kerta on mukana pysyttävä loppuun asti. Sitä paitsi pitkän yrittämisen jälkeen jokainen ilman tärppiä jäänyt kiertokin tuntuu ylitsepääsemättömältä pettymykseltä muistuttaen näin tietyllä tapaa keskenmenon mukanaan tuomia tuntemuksia. Monen helposti raskautuvan on varmasti vakea ymmärtää tuota pitkän yrittämisen mukanaan tuomaa epätoivon ja pettymyksen tunnetta.
VastaaPoistaToivottavasti seuraavalta lapsettomuuspolikäynniltä irtoaa jotain hyödyllistä ja ennen kaikkea sellaista, joka auttaa jaksamaan ja etenkin luottamaan siihen, että kyllä te sen pikkuisen vielä syliinne saatte.
Kiitos kun kirjoitit <3 Vaatii ihan älyttömästi voimia nousta keskenmenoata ja sitten taas vuosi yritystä... Voin vaan kuvitella miten raskasta sulla on ollut. :/
PoistaOnhan se ollut. Jossain vaiheessa totesinkin ystävälleni, etten ikinä ennen tätä kaikkea olisi uskonut jaksavani tällaista. Onneksi ei kuitenkaan kovin paljon yli vuotta mennyt, vaikka nyt mennäänkin tosi varhaisilla viikoilla, enkä tiedä miten jaksaisin aloittaa tämän saman kuvion enää kolmatta kertaa. Vaan parasta toivoen. Ja toivotaan, että noista letroista on sulle apua! :) Onhan sulla ollut ihan ihan yhtä lailla jaksamista.
PoistaToivon sulle kaikkea hyvää <3 :)
PoistaKiitos! <3 Ja sinne kans!
Poista