Sittenkin raskaana!

Valitettavasti en saa kuvia näkymään blogissa, mutta tänä aamuna Apteekin omalla tuli selkeä plussa :D Testiviiva ei ollut läheskään yhtä punainen kuin kontrolliviiva, mutta plussa ihan varmasti :D Laskeskelin että nyt olisi viikot 3+2. Laskettuaika olisi huhtikuussa. Olo on todella hämmentynyt, jopa ahdistunut. En olisi ikinä uskonut näin nopeaan onnistumiseen. Toki vielä voi mennä keskenkin kun on niin varhaiset viikot. Oireina on pieni raapiva tunne kohdussa, rintojen turvotus ja tihentynyt virtsaamistarve.

Oon sanaton.

Haamu

Tänään haamujen haamu oli vahvistunut hailakan punertavaksi haamuksi, joka näkyi ilman testin kääntelyä melko selvästi :D Olen yllättynyt ja vähän järkyttynytkin. Kohdun kohdalla tuntuu yhdessä pisteessä pientä "raapimista". Lisäksi alakerrasta tuli hieman verensekaista limaa. Onkohan se kiinnittymisvuotoa? Nyt kp 27, Dpo 10. Kierrot mulla on olleet 34 päivän mittaisia, joten ei kai vielä kuukautisetkaan voi alkaa? 

Haamujen esiäiti

Nyt eletään jännittäviä aikoja! :D Bongasin iltapäiväpissistä tehdystä testistä harmaan/aavistuksen punertavan haamujen haamun :D Viiva tuli testiajan puitteissa ja näkyy testiä kevyesti kääntäessä. Käytössä on halvat liuskatestit, joiden herkkyys on 10mIU/ml. Tänään Dpo 9. Oon tyytyväinen jopa tähän tulokseen inssin jälkeen :D Kemiallinenkin raskaus olisi parempi kun ei mitään. 

Oireet ovat vähäisiä. Poskien kuumottelua ei juuri ole. Päivällä lämpö pyörii 36,8 asteen tuntumassa. Kohdun seudulla on tuntunut aikaisempina päivinä muutamia polttoja, jotka olen tulkinnut kuvitelmiksi. Tänään kohdunsuulla on taas tuntunut pientä epämääräistä tunnetta, jota voisi kuvailla vihlonnaksi. 

IIK... 

Toivon pilke

Kai tätäkin voi joksikin tulokseksi kutsua: tänään dpo 8 viivan paikka r-testiin. :D Kääntelin testiä ja valon osuessa siihen tietyssä kulmassa näin siis sen kohdan johon pitäisi väriä saada. Kipeä olo ilman flunssaa vaan jatkuu. Korvissa tuntuu painetta ja posket helottaa. Yöllä heräsin painon tunteeseen alavatsassa. Saas nähdä mitä tämä kierto tuo tullessaan, ainakin se on selvästi erilainen kuin aikaisemmat.

Dpo 7

No, tänään sain niitä toivomiani oireita :D Ensinäkin yöllä oli lämmin olo ja hikoilin. Töissä olin aivan voimaton ja kuumeinen olo ilman flunssan oireita. Sisältä lämmin olo ja vilun väreitä tuli myös... Kesken työpäivän mitattu lämpö näytti tasan  37. Nyt odotan, että pääsen kotiin nukkumaan. Huomenna ajattelin taas testailla jos siihen jotain haamuviivaa tulisi näkyviin? 

Dpo 6...

...ja vitivalkoinen nega. Ei mitään raskausoireita. :(

Outoja oireita

Eilen illalla alkoi pienet vilun väreet ja oudon flunssainen olo ilman flunssan oireita. Tänään olen kärsinyt koko päivän ihan armottomasta väsymyksestä. Meinasin töissä nukahtaa tuoliini ja odotin koko päivän sitä hetkeä, että pääsen kotiin nukkumaan :D Lämmöt on tänään olleet 36,4. Aiheuttaakohan keltarauhasen toiminta näitä oireita? Inseminaatio tehtiin tosiaan maanantaina, ei kai vielä ole millään mahdollista tuntea raskaudesta johtuvia oireita? :D

Dpo 1?

Tänään on todennäköisesti dpo 1. Heräsin aamulla ja mittasin aamulämmön, joka näytti kahdella eri mittarilla aivan eri lukemia :D Tasan 36 ja toisella 36,4. En tiedä kumpi niistä on oikein. Säilytän kuumemittareita kylppärin kaapissa, joten voi olla että ne on menneet rikki kosteudesta? Tänään ja eilen on ollut lievää alavatsan turvotusta. Sitten siirryn näihin kuviteltuihin oireisiin :D Olen tuntevani ajoittain pieniä vilun väreitä, poskien kuumotusta ja heikotusta jos en ole syönyt vähään aikaan. Toivon, että nuo on keltarauhasen toiminnasta aiheutuvia oireita. Nyt iltapäivällä kun tulin töistä kotiin kuumemittari näytti sellaiset lukemat kuin 36,7 astetta. Mulla on sisäisesti lämmin olo, mutta en mene vannomaan ettei vaan olis mielikuvituksen tuotetta :D Maanantaina mun täytyis käydä pyörähtämässä labrassa, jossa katsotaan progesteroni-arvo: se kertoo, onko ovulaatio    tapahtunut oikeaoppisesti. Luulis, että ens viikon puolella vois tuntea lisää muitakin oireita? Ainakin kuviteltuja jos ei muuta! :D 

Lopetin muuten GeleeRoyaleiden napsimisen oletettuun ovulaatioon. En tiedä varmasti kannattaako  sitä jatkaa vai ei, koska olen lukenut kahdenlaista tietoa. Toiset jatkaa läpi kierron ja toiset ei. Ilmeisesti se voi buustata limakalvon kasvua mikä ei kai ole hyvä enää tässä vaiheessa? Korjatkaa, jos olen aivan väärässä. MultivitaMamaa syön kylläkin läpi kierron, koska siinä on raskausaikana tarvittavat vitamiinit saatavilla :) 

Nää piinapäivät on kyllä nimensä veroiset! En tiedä mitä tuleman pitää. Pikku pessimistinä ajattelen kyllä, ettei eka inssi voi millään onnistua. Lääkäri kun sanoi, että on vaan 10-15% onnistumismahdollisuus. Miten tää lasten teko voi olla näin hemmetin vaikeeta? Eihän tällä maapallolla asuis yhtäkään ihmistä jos kaikilla olis yhtä hankalaa tää lasten teko :D

Inssikertomus

Eilen mulle tehtiin 1. inseminaatio. Olin todella yllättynyt, kun ultrassa limakalvo oli kasvanut hurjasti 12 mm paksuiseksi ja toisella puolella näkyi irtoamaisillaan oleva munasolu! Huikee fiilis siinä lääkärin pöydällä :D Toki Letrot on tehneet tehtävänsä, mutta olen myös joka päivä tässä kierrossa ottanut tunnollisesti GeleeRoyale-kapselini :) Jokatapauksessa inssi meni hyvin ja oli nopeasti ohi. Noin 30 sekuntia ja koko homma oli ohi. Kohdunsuulla tuntui pientä inhottavaa raapimistunnetta, mutta muuten helppo toimenpide :) Nyt alko sitten todelliset piinapäivät! Yritän olla toivomasta liikoja, sillä munasolu oli irtoamassa siltä puolelta jossa mulla on todennäköisesti - ei varmasti - munanjohdin tukossa :/ Tosin lääkäri mainitsi, että myös toinen munasarja voi napata kypsän munasolun itselleen vialliselta puolelta. Yöllä muuten heräsin siihen, että sitä ovispuolta jomotti tylpästi, ikään kuin paineen tunne. Luulen, että ovis on tapahtunut viime yönä! 

Ovis bongattu!

Täällä on varsin innostuneet fiilikset! Tein positiivisen ovistestin tänä aamuna! :) Mies hoiti osuutensa ja toimitin näytteen klinikalle ennen "kylvöä" eli inseminaatiota. Poistuessani klinikalta näin raskaana olevia naisia ja mietin että hyvällä tuurilla minäkin olen kohta samanlainen. Kuitenkin mielessä risteilee kysymyksiä siitä, että kuljetinko näytteen oikein ja onko munasolu todella irtoamassa... Hieman myöhemmin tänäänhän se nähdään. Peukut pystyyn :)

Limatulppa

Anteeksi oksettava otsikko mutta olen vaan niin innoissani että oli pakko aloittaa sillä :D Bongasin tänään ehkä ekaa kertaa elämässäni sen kuuluisan limatulpan, joka tulee ilmeisesti ennen ovista. Ainakin mulla on vahva epäilys asiasta. Toivokaa yhdessä mun kanssa että ens viikolla tikutan   vihdoin sen oviksen :) ! Tän päivän kp 15 ovistesti näytti melko haaleaa viivaa eli negatiivista.

Letrojen aloitus

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen :) Kävimme muutama viikko takaperin lapsettomuuspolilla, josta sain tähän kiertoon kokeiltavaksi Letrot. Näin alkuun vain yksi tabletti.

Tämän kierron Letrot on nyt popsittu ja sain kokea niiden haittavaikutukset: kuumia aaltoja iltaisin, väsymystä ja lievää kuvotusta. Toiveet olivat korkealla tämän päiväisessä ultrassa. Limakalvo näytti paksuuntuneen, mutta munasolut olivat vielä kovin pieniä :/ Ilmeisesti tulossa pitkä kierto. Ensi viikon alusta kannattaa kuulema aloittaa oviksen bongailut. Ei siis hyviä eikä huonoja uutisia. Silti lähtiessäni klinikalta tunsin voimakasta epätoivoa ja taisin siinä pari kyyneltäkin tirauttaa... On vaan sellainen tunne, että tämä yhden tabletin Letro-annos ei ole mulle riittävä. Limakalvoa olen yrittänyt parantaa syömällä Gelee Royale-kapseleita. Nyt vaan peukut pystyyn, että ovistesti näyttää plussaa lähipäivinä! Ovikseen on suunnitteilla yhdistää meidän eka inseminaatio, joten toivon kovasti että saan testiin sen hymynaaman! Clearbluen digi ovistestit polttelee jo laatikon pohjalla! :D

Kesälomakuulumiset

Pientä kirjoitustaukoa ollut blogin puolella, sillä olen yrittänyt nauttia kesälomastani :) Lapsettomuusrintamalle kuuluu sitä samaa kuin ennenkin. Edelliset menkat mulla on olleet toukokuun alussa ja raskaustesti näyttää vaan sitkeää negaa. Ollaan silti yritetty enemmän kuin koskaan. Toivon lomamoodin auttavan raskautumisessa, vaikka ilman hoitoja mahdollisuus raskauteen taitaa olla todella pieni... Aina se toivon kipinä kuitenkin jostain nousee :D Lapsettomuuspolin käynti  meillä on 2 viikon päästä. Sitä odottelen ristiriitaisin tuntein, sillä tähän asti oon poistunut polilta itkien, koska hoitoja ei olla päästy aloittamaan. Ne "turhat" käynnit tuntuu samalta kuin negatiivisen raskaustestin tekeminen: pettymys. 

Oon tässä lomani aikana saanut useita muistutuksia lapsettomuudestamme. Ikään kuin kaikki ympärillä muistuttaisi siitä. Raskaana olevia naisia, vauvojen näkemistä, vihjauksia lasten teosta ja sen helppoudesta. Kaikki muistutukset tuntuu niin äärettömän pahoilta. Toivon sairaalla tavalla, että saisimpa edes kokea hetken olevani raskaana vaikka sitten keskenmenon kautta. Mutta järkellä kun ajattelee, niin laitan kyllä stopin tuollaisille typerille ajatuksille... 

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

"Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan"

Haloo Helsinki! - Vapaus käteen jää

Eilen tuli itku kun kuulin ton biisin radiosta. Ajattelin, että se enteilisi menkkojen alkua, mutta ei. Vielä odotellaan.

Yksi viiva

Voihan h*lvetti. Pakko oli mennä testaamaan Predictor Earlylla, kun nyt eletään kierron päivää 36 eikä menkkoja näy. Tulos: yksi viiva, ei raskaana. Milloin mä saan ne kaksi viivaa?! Heinäkuussa on tulossa käynti lapsettomuuspolille, jossa toivottavasti aloitetaan Clomifen. Mulla tosin tulee edelleen maitovuotoa toisesta rinnasta puristettaessa, joten en tiedä vaatiiko se taas lisäselvittelyjä. Oon niin väsynyt tähän. Usko ja kärsivällisyys koetuksella :/ 

Är-syt-tää

Nimittäin taas saimme tänään vauvauteluita. Tekisi mieli huutaa päin naamaa että "ei se niin helppoa ole mitä luulet!!!" Se ei todellakaan ole enää tahdon asia, vaan onnesta kiinni. Miksi ihmisten täytyy udella? Koulussa pitäisi opettaa enemmän lapsettomuudesta. Aina vaan hoetaan ehkäisystä ja kuinka helposti nainen tulee raskaaksi...

Milloin on meidän vuoro?

"Kalle sai pojan" kuuluu mun miehen ääni viereisestä huoneesta. Sitten se luettelee ne perinteiset mitat ja mua hävettää että tuntuu niin pahalta. Kyllähän mä oon tiennyt jo pidemmän aikaa, että meidän tuttavat saa pian lapsen. Tällaset negatiiviset ajatukset tuntuu niin itsekkäiltä, mutta ovat ikävä kyllä monelle lapsettomalle niin kovin tuttuja...

Sisäinen raivo

Olen muuten hoikka, mutta mulla on ärsyttävästi kaikki ylimääräinen läski vatsan alueella/vatsan alueen turvotusta, joka saa mut näyttämään välillä raskaana olevalta ja jonka vuoksi joudun käyttämään ympärysmitaltaan isompia housuja. Olen järkeillyt keskivartalo"lihavuuden" ja turvotuksen johtuvan osittain PCO:sta... Haluatteko kuulla pari ihan normaalia lähipäivinä sattunutta juttua, jotka sai mun päässä taas ihan järjettömät mittasuhteet :D Voi mennä myös oman kuvitelman ja lapsettomuusahdistuksen piikkiin, mutta haluan kertoa niistä silti:

1. Olin ostamassa itselleni uusia housuja ja myyjä tiedusteli kokoani. Sanoin sen olevan M tai L. Huomasin myyjän katseen automaattisesti siirtyvän vatsan alueelleni.

2. Olin kaverini juhlissa, jossa tarjottiin alkoholia. En halunnut sitä leikkauksesta toipumiseni vuoksi ottaa, joten kieltäydyin kohteliaasti. Useiden katseet siirtyivät jälleen vatsan alueelleni.

Nää on niitä hetkiä kun näytän tyyneltä, vaikka oikeesti sattuu ja huudan lujaa mun pään sisällä.

Mitä lapsettomuus on minulle opettanut

Kaiken lapsettomuusärsyynnyksen keskellä huomaan, että olen kasvanut ihmisenä. Tämä ei ole ensimmäinen isoin elämässäni kohtaamani kriisi, mutta kuuluu ehdottomasti sinne kärkipäähän. Olen lapsettomuustaistelun myötä huomannut oman kehoni rajallisuuden ja oppinut arvostamaan sitä paremmin. Arvostamisella tarkoitan sitä, että osaan kuunnella itseäni paremmin ja sitä mitä kehoni viestittää. Toinen asia mitä olen oppinut on ymmärryksen lisääntyminen siitä, kuka minä olen. Olen joutunut lapsettomuusprosessin aikana pohtimaan arvojani ja näkemyksiäni eri elämän osa-alueilla, mikä on ollut hyvin kasvattavaa. Lopuksi haluan tuoda esille yhden melko itsestään selvän opetuksen: en pidä perinteistä perheenperustamista tällaiselle perinteiselle keskivertoihmiselle enää itsestään selvyytenä. Sanotaanko, että olen oppinut lisää avarakatseisuutta ja ymmärtämään sen, että meillä kaikilla on omat henkiset kipumme. Koin tähän liittyen tärkeän opetuksen: olin pitänyt erästä tuttavaani malliesimerkkinä siinä, kuinka helposti lapsia vaan tehdään. Katkerissa ajatuksissani mietin, että helppoahan tuollakin on, varmaan on tullut kaikki kolme lasta ekalla yrittämällä. Pinnan alla oli kuitenkin jotain ihan muuta: sain kuulla tuttavaltani, että hänellä on lapsettomuustaustaa ja hoidoissa on jouduttu käymään, jotta lapset ollaan saatu aluille. Ei voi siis koskaan tietää kuka on yksi niistä viidestä...   

Jos tämän lapsettomuustaistelun avulla saamme lapsen, tavalla tai toisella, niin tämä kaikki kriiseily ja elämän koulutus on ollut vaivan arvoista :D Jos emme saa koskaan lapsia, en tiedä mikä tämän kaiken tarkoitus on ollut. Uskon siihen kliseeseen, että kaikella on tarkoituksensa ja että asiat järjestyvät tavalla tai toisella aina parhain päin. Ehkä mun tehtävä on sitten saavuttaa jotain "suurenmoista" jollain muulla elämän osa-alueella? Okei, tuo oli aika pitkälle vietyä ajattelua, mutta tällaistakin tulee lapsettomuuskriisissä ajateltua :D

Leikkaus ja aukiolotutkimus

Sain yllättäen peruutusajan munasarjan kystaleikkaukseen. Kävin leikkauksessa ja se meni hyvin :) Vielä koepalavastauksia odotellessa... Samalla tehtiin nukutuksessa myös munanjohdinten aukiolotutkimus, jossa todettiin toisen johtimen olevan tukossa :/ Aika yllättävä tieto, olin ihan varma että molemmat on auki, koska mulla ei ole mitään syytä taustalla joka olisi voinut munanjohtimia tukkia. Tämä selittänee myös vaikeutta raskautua... Vaikka kyllähän sitä yhdelläkin aukinaisella johtimella kuulemma pärjää :)

Meidän seuraava steppi on lapsettomuuspolin käynti, jonne päästään, kun olen toipunut leikkauksesta kunnolla ja koepalavastaukset ovat tulleet. Jospa hoidot päästäisiin lähiaikoina aloittamaan! En tosin tiedä, aiheuttaako kesäaika lapsettomuuspolille jotain sulkuja.

Yläpäätä hoidattamassa

Kävin tänään lääkärissä, josta sain lausunnon Kelan pitkäaikaiseen psykoterapiaan. Tuntuu helpottavalta päästä purkamaan asioita terapiaan! Mulla on ahdistusta siis muunkin kuin lapsettomuuden vuoksi, mutta toki terapiassa käsitellään varmasti tätä lapsettomuusasiaakin... Lisäksi sain unensaantia helpottamaan nukahtamislääkkeitä. 

Tuntuu, että minne tahansa kun menee, niin näkee ympärillään odottavia äitejä tai vauvoja. Haluan vältellä niitä näkyjä niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Tekee vaan niin kipeää :/

KP 1

Menkathan ne sieltä alkoi tänä aamuna. Enteilevät oireet oli eilisiltainen turvotus, tänä aamuinen päänsärky ja alaselkäkivut. Ja aamulämpö laski 35:een. Tän kierron pituudeksi tuli 34 vrk. 

Päivän kuulumiset

Menkkoja ei vieläkään näy eikä kuulu. Mittasin aamulämmön, joka näytti tänään 36,5 astetta. Yöllä oli hetkellinen pahoinvointikohtaus, jonka luulen liittyvän vahvasti siihen, että nukuin todella huonosti koko yön. Toisesta rinnasta tulee vielä hieman puristettaessa sellaista ällöttävää nestettä :/ Lueskelin netistä, että jotkin psyykelääkkeet saattaa aiheuttaa tuota maitovuotoa rinnoista, mutta ilmeisesti mun mielialalääke ei niihin lääkkeisiin kuitenkaan kuulu.

En jaksa uskoa raskauteen. Uskon, että tässä käy niin, että tulee vaan normaalia pidempi kierto. Tiedustelin juuri sairaalasta mun arvioitua leikkausaikaa, joka on ylilääkärin päätöksellä siirtynyt elokuulle! Sen puhelun jälkeen tuli toivoton olo, koska tuntuu, että ei voi itse vaikuttaa asioihinsa, vaan kokoajan meidän kohtalo lapsettomuuden suhteen on joidenkin toisten käsissä :/ Asiahan on niin, että hoitoja ei aloiteta, ennen kuin olen käynyt siinä leikkauksessa. Jospa sitä siis keskittyisi nauttimaan kesästä ja löytämään elämästä muita hyviä puolia ennen syksyä ja hoitojen aloitusta? :)

Valeraskaus

Tämän blogin puolella on pitänyt hiljaiseloa jo kuukauden verran, koska ei vaan ole ollut mitään kirjoitettavaa. Olen muutenkin halunnut ottaa vähän etäisyyttä lapsettomuusjuttuihin. En ole tässä kierrossa mittaillut lämpöjä, seuraillut ovista tai mitään oireita. Mullahan on tiedossa kystaleikkaus, mutta lääkäri sanoi viime kerralla nähdessämme, että ei sinänsä haittaa vaikka tulisin raskaaksi. Ja on mulla vähän muitakin asioita elämässä tiedossa, joiden vuoksi olisi periaatteessa fiksua lykätä raskaaksi tuloa. Ehkäisyä ei kuitenkaan olla käytetty. Lukuisten negatiivisten testien ja tämän kaiken rumban keskellä sitä kuitenkin ajattelee, että ilman hoitoja raskaus ei tule alkamaan, joten hällä väliä minkään ehkäisyn kanssa :D

Mutta tosiaan, ette voi uskoa mitä on tapahtunut... (ällövaroitus) Tänään eletään kierron päivää 32/32-34 (edelliset kierrot ovat olleet 32-34 vrk mittaisia). Eilen illalla ennen suihkuun menoa huomasin, että mun toisesta nännistä tulee nestettä! Puristin rintaa ja sellaista maitomaista nestettä tuli lisää. Sama toisessa rinnassa puristettaessa. Aloin miettimään että rinnat on tuntunut useiden päivien ajan vähän turvonneilta ja raskailta, mutta niin mulla on aina ennen menkkoja. Lisäksi mulla on ollut muutaman päivän ajan hetkittäisiä pahanolon aaltoja. Oon pitänyt kaiken yleisen väsymyksen piikkiin, en ole ajatellut mahdollista raskautta, koska olen miljoona kertaa kuvitellut vaikka mitä oireita. Mutta toi rintojen vuotaminen sai todellakin pienen toivon kipinän heräämään. Ostin tänään aamulla innoissani Predictor Early raskaustestin, joka näytti selkeääkin selkeämpää negatiivista :'( Oon niin pettynyt ja surullinen. Tänään rinnat on edelleen hieman turvoksissa, mutta se maidon eritys on enää todella vähäistä. Pahaa oloa ei ole, eikä muitakaan oireita. Mittasin lämmön, joka näytti 36,7. Tiedän, että koholla oleva prolaktiini-arvo voi tehdä tota maidoneritystä, mutta se on mulla ollut verikokeissa normaali. Mitä ihmettä tää nyt on, joku valeraskaus sitten kai... Todella tyhjä olo :(

Pientä tilannepäivitystä

Kirjoittelin aikaisemmin siitä muutoksesta toisessa munasarjassani. Asiaa on nyt tutkittu, ja kyseessä on kysta sekä hyvänlaatuiselta vaikuttava kasvain. Todennäköisesti näillä "lisäosilla" siellä mun munasarjassa on myös vaikutusta siihen, miksi raskautuminen on ollut vaikeaa. Tiedossa on siis ainakin sen kasvaimen poisto tässä muutaman kuukauden sisään. Jännittää, sillä operaatio tehdään nukutuksessa, ihan kunnon leikkaus siis tiedossa...

Asiat on muutenkin edistyneet, sillä sain varattua itselleni lääkäriajan ja mulle aloitettiin mielialalääke. Tilanne äityi sen verran pahaksi, tuli päivittäisiä ahdistuskohtauksia ja masennusta, että lääkkeen aloittaminen oli kyllä paikallaan. Olen nyt lähes viikon verran syönyt lääkettä, eikä se ole aiheuttanut pientä pahoinvointia kummempaa haittaa. Saan myös myöhemmin lääkäriltä todistuksen Kela-korvattavaan psykoterapiaan. Ehkä ne asiat tästä järjestyvät.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille! :)

Minkälainen ihminen sopii äidiksi?

Tällänen mä oon. Ei kuulosta vuoden äidin ominaispiirteiltä :D Osa näistä on kai ihan hyviä äitiyden kannalta.

- Ahdistuneisuuteen taipuvainen

- Ahkera

- Aito

- Eläinrakas

- Heikkoitsetuntoinen

- Heikompien puolustaja
- Herkkä
- Hiljainen

- Hyväsydäminen

- Introvertti

- Korkean moraalintajun omaava

- Lämminhenkinen

- Perfektionismiin taipuvainen

- Perhettään rakastava

- Realistinen

- Ujo
- Ulkopuoliseksi itsensä tunteva

- Vaativa itselleen

- Vilpitön

Ahdistus

Miltä ahdistus tuntuu? Mun ahdistus tuntuu isona möykkynä koko kehossa, ihan joka solussa. Se hallitsee kaikkea mitä ajattelen tai teen. Se lamaa ajatukset ja estää toimimista. Estää ajattelemasta järkevästi, ajaa typeriin ratkaisuihin ja tekoihin.  Katson ikään kuin maailmaa mustien lasien takaa. Yritän ottaa lasit pois silmiltä ja nähdä värejä, mutta kaikki on itsepintaisesti harmaata. Sekunnista toiseen. Minuutista toiseen. Tunnista toiseen. Päivästä toiseen. Ahdistus on aina läsnä. Hetkellisen onnistumisen tai ilon häivähdyksen kohdalla se kuiskaa korvaan; älä vielä innostu, asiat menee kuitenkin pieleen, sulla ei ole oikeutta olla onnellinen. Ahdistus purkautuu pahana olona muihin ihmisiin, vihaisina ajatuksina ja vahingollisina tekoina. Tuntuu ettei mistään saa helpotusta. Kaikki on samantekevää. Tekee mieli käpertyä pieneksi palloksi ja unohtaa ympäröivä maailma. Sellainen ahdistus kutakuinkin on. 

Minun PCO:ni

Mulla tosiaan on todettu rakkulaiset munasarjat ja siihen yhdistettynä PCO:lle tyypilliset muut oireet, oli diagnoosi lääkärin mukaan selvä. Ilmeisesti kuitenkin PCO ja PCOS ovat eri asioita, joista PCOS olisi se "pahempi". Netistä lueskelemani mukaan diagnoosinimikkeitä saatetaan käyttää päällekkäin, eikä selvää eroa näiden kahden välille aina tehdä. Omakanta-palvelun mukaan lääkärin antama diagnoosi mulle on E28.2 Munasarjojen monirakkulatauti. Oli miten oli, käytän näissä mun postauksissa PCO-kirjainyhdistelmää kun puhun tästä oireyhtymästä :)

Viime vuoden loppupuolella tullut tieto siitä, että mun munasarjat on monirakkulaiset, tuli yllätyksenä. Kuitenkin viitteitä PCO:hon on ollut jo vuosia, vaikka en ole osannut niitä siihen yhdistää. Uusin oire PCO:sta on tietenkin tämä lapsettomuus ja ovulaatioiden puute. Menkat mulla on olleet aina suht säännölliset, vaikkakin kiertojen pituus on heitellyt 28-50 päivän välillä. Mikäli historiaa kelaa taaksepäin, on yksi ihan selkeä oire PCO:sta akne, josta kärsin yläasteikäisestä saakka, kunnes se parannettiin muutama vuosi takaperin Roacuttan-kuurilla. Mulla on myös aina helposti kerääntynyt ylimääräinen läski lantion ja vyötärön seudulle, vaikka olenkin ollut aina hoikka. Kärsin myös vatsan turvottelusta, mikä ilmeisesti on myös PCO:ssa tavallista. Lisäksi olen masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuden taipuvainen, mikä on myös yksi PCO:n ihanuuksista. Merkittävää miestyyppistä karvoitusta tai kaljuuntumista mulla ei luojan kiitos ole. Tosin olen aina ihmetellyt, miksi mulla on pitkät ja tuuheat (onneksi vaaleat) käsikarvat :/ Ja e-pillereiden lopetuksen jälkeen huomasin, että mun säärikarvat muuttui mustiksi ja ylähuulen "viiksikarvat" hieman tuuheni.  Vaikka karvoitusongelmani ovat pieniä, luulen silti että ne ovat myös yhteydessä PCO:hon. Kaiken kaikkiaan olen päässyt PCO:n kanssa suhteellisen vähillä oireilla. Toivon, että se viittaa siihen, ettei tautini olisi sieltä kaikkein vaikeimmasta päästä... 

Minkälaisena teidän muiden PCO on näyttäytynyt?

Adoptio ja lahjasukusoluhoidot

Kyllä, olen pohtinut asioita näinkin pitkälle. Mua on lohdutettu, että älä vielä tässä vaiheessa mitään adoptiota tai lahjasukusoluhoitoja mieti, olet vielä niin nuori että ehdit saada lapsia. Miksi en miettisi asioita näin pitkälle, sillä raaka totuus on, että osa lapsettomuudesta kärsivistä ei saa ikinä biologista lasta. Jotenkin valmistelen itseäni siihen, että jos tässä käy oikein paskasti, olen tavallaan jo tehnyt surutyötä etukäteen.

Kun alkaa miettimään adoptiota ja lahjasukusoluhoitoja tarkemmin, ei valinta näiden kahden välillä enää olekaan niin yksinkertainen. Tuntuu vaikealta ajatukselta, että meillä olisi lapsi, jonka isä olisi minun mieheni ja biologinen äiti joku muu kuin minä. (Faktahan on siis se, että minussa on se suurin syy, miksi vauvaa ei kuulu.) Toisaalta en haluaisi riistää mieheltä mahdollisuutta biologiseen isyyteen, jota minä reppana en välttämättä voi hänelle koskaan tarjota... Adoptiossa oltaisiin kumpikin "tasoissa" biologisessa vanhemmuudessa, mutta adoptioprosessi vaikuttaa olevan äärettömän pitkä ja raskas. Ja sokerina pohjalla, nettiä selatessani törmäsin siihen, ettei masennusta sairastaneelle myönnettäisi ulkomaista adoptio-oikeutta. Mulla kun näitä masennusongelmia sairaushistoriasta löytyy, niin onko adoptio-oikeus tietyistä maista todella evätty multa? :/

Lapsettomuustutka

Haha mikä otsikko :D Kun omat ajatukset pyörii kovasti lapsettomuusasioiden ympärillä, alkaa lapsettomuutta tai siihen liittyviä asioita nähdä kaikkialla. Mietin joskus tuttujen tai puolituttujen kohdalla, mahtavatko he kärsiä samasta ongelmasta kuin me. Eikö lapsettomuusongelmat kuitenkin kosketa pariskunnista yhtä viidestä? Mulla on yksi puolituttu, kenen uskon painiskelevan samojen asioiden äärellä, sillä on hän tuonut asian epäsuorasti esille. Mutta muuten ihmisistä on todella vaikea sanoa. Oletteko te muut tunnistaneet jostain epäsuorista "vihjeistä" samassa veneessä olevia ihmisiä?

Olen kamala ihminen

Otsikko kertoo tän hetken fiilikset. Tää lapsettomuus on herättänyt pintaan valtavasti vanhoja ikäviä kokemuksia ja sen myötä musta on tullut todella kipakka tapaus. Ennen mulla oli itsehillintää, mutta nykyisin saatan sanoa ihmisille tosi pahasti vaikka en tarkoita sitä. Puran jatkuvasti pahaa oloani muihin ja tunnen siitä kamalaa syyllisyyttä. Olen selvästi masentunut ja huomaan kyllä näiden mun blogitekstienkin olevan aika alavireistä luettavaa.

Onko olemassa masennuslääkettä, joka ei ole sikiölle haitallinen? 

Eilisten tapahtumien purku

Olin eilen niin shokissa polikäynnin jälkeen, etten pystynyt tänne blogin puolellekaan kirjoittamaan tarkempia mietteitä käynnistä ja sen sisällöstä. No, tässä tulee vuodatusta senkin edestä... :D 

- PCO-diagnoosi vahvistui. Ennen mulla on todettu olevan PCO-tyyppiset munasarjat, mutta tämän lääkärin mukaan kyse on ihan PCO:sta. Käsitykseni mukaan se on "pahempi" kuin pelkkä PCO-tyyppisyys? Lääkäri sanoi, että tämä tarkoittaa sitä, että vaikka ovistestit näyttää plussaa, niin ovultaatiota ei siitä huolimatta välttämättä tapahdu. Tämä kyllä tukee sitä, että yhdessä kuussa ovistesti tosiaan näytti plussaa, mutta otetut verikokeet puhuivat sen puolesta ettei mitään ovista ollut oikeasti edes tapahtunut :( Tuli jotenkin "huijattu olo" mun kropan puolesta.

- Hoidoksi ehdotettiin Clomifenin ja inseminaation yhdistelmää. Mun miehen aikaisemmin otettu simppanäyte oli normaali, mutta eteenpäin liikkuvien osuus oli aavistuksen heikkoa. Yritetään siis saada mulle aikaan ovulaatio ja inseminaatiolla viimeistellä homma. Mutta se aikataulu milloin ekaa inssiä päästään yrittämään. Vasta loppukesästä tai syksyllä. Tää tilanne tekee mut hulluksi. En halua odottaa, mutta pakko. Mikäli oikein muistan, voidaan inssihoitoja antaa 4-6 krt ennen kuin siirrytään järeämpiin keinoihin.

- Kystamuutoksen ultraus 2 viikon päästä. Mitä jos se on oikeasti jotain tosi vakavaa? Mitä jos mulla on syöpä. Miettikää, miltä tuntuu elää näiden asioiden ja ajatusten kanssa: lapsettomuus + mahdollinen munasarjasyöpä. Itkin eilen. Itken tänään. Mieskin itki. Todennäköisyys pahanlaatuiseen kasvaimeen on pieni, mutta jonkun kohdalle sekin osuu. Mulla on masennusta, minkä vuoksi olen tällainen pessimisti. Joku toinen saattaisi ajatella, noh, katsotaan rauhassa ensin se ultra ja murehditaan vasta sen jälkeen. Ehkä munkin pitäisi yrittää ajatella niin? Huolta kuitenkin aiheuttaa myös se, että jos joudun lähiaikoina kystan vuoksi leikkaukseen. Se sotkisi tosi pahasti useita suunnitelmia... Toisaalta sotkekoon vaan, kunhan se ei ole pahanlaatuinen kasvain!

Huonoja uutisia

Tänään piti olla aukiolotutkimus mutta kas, ultrassa löytyi epäilyttävä muutos munasarjakystassani. Lääkäri ei halunnut tehdä aukiolotutkimusta, sillä hän ei ollut varma mikä muutos munasarjassani on kyseessä. Joudun uuteen ultratutkimukseen, joka on 2 vk päästä. Lisäksi otetaan jokin syöpäverikoe varmuuden vuoksi. Itkin silmät päästäni kun päästiin lähtemään polilta. Pelkään pahinta vaihtoehtoa eli munasarjasyöpää.

Käynnillä suunniteltiin lapsettomuushoitojen osalta niin, että ne aloitettaisiin vasta syksyllä, koska tässä on pari asiaa miksi en voi ennen kesää tulla raskaaksi. Lääkäri ehdotti hoidoksi inssi + Clomi yhdistelmää. Kuulostaa hyvältä. En vaan pysty ajattelemaan mitään muuta ku entä jos se kysta on pahanlaatuinen ja entä jos joudun leikkaukseen... :'(

Mutkia matkassa

Mä en kestä.

Mulla on nyt kaksi juttua miksi en periaatteessa voi tulla raskaaksi kuin vasta kesän jälkeen. En viitsi paljastaa mitkä ne jutut ovat etten tule tunnistetuksi, mutta ne liittyvät normaaliin elämään ja ovat periaatteessa "pakko" toteuttaa. Niihin  siis  liittyy myös se, että jos on raskaana, niin niistä saattaa olla haittaa sikiölle... Olipas ympäripyöreästi sanottu :D En haluaisi tulla tunnistetuksi. Itseasiassa mun mieskään tai kukaan muukaan läheinen/tuttu ei tiedä tän blogin olemassaolosta.

Tänään alkoi myös menkat. Se ei sinänsä ollut yllätys ja toisaalta ihan positiivista, sillä huomenna pystyn soittamaan lapsettomuuspolille ja varaaman ajan aukiolotutkimukseen. Kello on melkein puolenyön ja syy miksi kirjoittelen täällä on, etten saa oikein unta. Mulla on ollut pidemmän aikaa  uniongelmia ja yksi syy niihin on varmasti se, että kaikki huolet kiertää kehää mun päässä kun pitäisi käydä nukkumaan. Ajattelin, että ajatusten purkaminen blogin puolella voisi auttaa :) 

Fiilikset on tällä hetkellä hyvin epätoivoiset. En kestä jos joudutaan lykkäämään raskaaksi tuloa melkeen puolella vuodella! Periaatteessa voisin kysellä polikäynnillä lääkärin mielipidettä mahdollisista sikiöhaitoista noihin "toteutettaviin juttuihin" liittyen. Tuntuu, että mun parhaat päivät raskautua hupenee jatkuvasti, en halua odottaa... Itkettää taas :(

Mahdollisuudet onnistua hedelmöityshoidoilla

Olen lueskellut useita lapsettomuusblogeja. Aika monella tuntuu olevan taustalla ainakin 1 luomuraskaus. Mulla ei ole yhtäkään normaalisti alkanutta raskautta 1,5 v. aikana. Ellei epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia haamuviivoja/viivanpaikkoja lasketa, jotka tosin on aina johtaneet menkkoihin. Jos alkaa asiaa järkeilemään niin ei hyvältä kuulosta... Mitkäköhän mahdollisuudet meillä on onnistua hedelmöityshoidoilla? Onneksi pääsen seuraavalla polikäynnillä haastattelemaan lääkäriä asiasta ja kyselemään eri hoitovaihtoehdoista. Olis ihan mahtavaa jos seuraavalla käyntikerralla aloitettaisiin hoidot. Luomuna tää ei tuu onnistumaan :( Pelkään vaan, että kun mulla on se kysta, niin jos se rajoittaa hormonilääkkeiden antamista.  

Mulla tuli eilen kamalia itkukohtauksia. Oli niin paha olla. Tänään on onneksi vähän parempi olo :) Itkeminen auttaa, sanokaa mun sanoneen :D

Synkistelyä

Hätäinen testaus Predictor Earlylla osoittautui tänään dpo 10 negatiiviseksi. Ainoo, mitä ruudussa näkyi oli vitivalkoinen tausta ja toisessa päässä kontrolliviiva. Toki vielä ei pidä heittää kirvestä kaivoon, mutta jotenkin uskon raskauden mahdollisuuden olevan heikko... Odottelen menkkojen alkua kuin kuuta nousevaa, koska sitten pääsen varaamaan aikaa aukiolotutkimukseen.

Mun elämä on viimeaikoina ollut tooodella hektistä. Paljon töihin liittyviä asioita, jotka vie mun kaiken energian. Itseasiassa luulen, tai tiedän, että mulla on jonkinasteinen uupumus... Näiden lapettomuusjuttujen kuljettaminen siinä rinnalla vaan lisää sitä uupumusta potenssiin sata. Ja sekös parantaa raskautumismahdollisuuksia. Kirjoittelin aikaisemmin, että mulle olisi varmaan hyvä mennä puhumaan näistä asioista jonnekin. Sitäkään en oo saanut aikaiseksi, sillä ei oo vaan siihen kaiken arjen pyörityksen keskellä aikaa. Kuulostaa varmaan naivilta, mutta olisi ihana pamahtaa paksuksi ja jäädä mammalomalle. Sitten sais irtioton tästä perusarjesta ja kaikista näistä velvoitteista. Olisihan pienen vauvan hoitaminen toki uudenlainen haaste, mutta ihanaa ja kauan odotettua vaihtelua...

Musta tuntuu tällä hetkellä niin pahalta ja stressaantuneelta, että jos joku raukka uskaltaa udella meidän vauvantekosuunnitelmia, niin varmaan räjähdän ja lauon totuuden tiskiin. Mulla on aina ollut todella herkkä vatsa, joka turpoaa helposti ilmapalloksi, siis ihan sen näköiseksi että olisin raskaana. En tiedä olenko todella vainoharhainen, mutta välillä tuntuu, että tuntemani ihmiset katsoo mun turvonnutta vatsaa ja ajattelee että oonko raskaana. Oonkohan sekoomassa :D  

Kuva: Canva.

Kuulumisia

Tänään on todennäköisesti dpo 6. Oireiden seuranta on tosiaan ollut vähäisempää tässä kierrossa. Paitsi että kun sain tikutettua oviksen, en ole malttanut olla mittaamatta muutamia kertoja lämpöjä... :D Oviksen jälkeen lämmöt oli 36,5. Nyt n. viikko oviksesta lämmöt pyörii siinä 36,0-36,2. asteen tuntumassa. Edellisessä kierrossa olin alilämpöinen mahdollisen oviksen jälkeen ja koko loppukierron ajan. Voisikohan tän kierron lämmöt siis tarkoittaa jotain? Mielialan vaihteluita on ollut ja väsymystä, mutta uskon niiden liittyvän ihan muihin asioihin kuin mihinkään raskauteen... Lisäksi on tuntunut oikealla puolella kohdun seudulla ja kohdunkaulassa pieniä vihlaisuja, mutta tätä on ollut moooonissa muissakin tuloksettomissa kierroissa.

Tänään yksi hyvä tuttava ehdotti mulle koiran hankintaa, koska se olisi hyvää harjoittelua vauvaa varten. Hän siis ei ole tietoinen meidän lapsettomuusongelmista... Noin pieni ja ei todellakaan pahalla tarkoitettu kommentti sai mut myöhemmin jotenkin tosi ärsyyntyneeksi ja turhautuneeksi :(

Se hymyili mulle!!! :)

Jee, sain Clear Bluen digitaaliseen ovulaatiotestiin hymynaaman KP 17. Ehdin jo ajatella perus negatiiviseen sävyyn, että mitään ovulaatiota tuskin tulee tässä kierrossa tapahtumaan. Siinä Clear Bluen digitestissä on myös se perinteinen viiva-ovulaatiotesti. Aikaisempina päivinä on ollut aivan haaleat viivat, myös eilen, mutta tänään testi- ja kontrolliviiva oli molemmat vähintään yhtä vahvat. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, en ole seuraillut tässä kierrossa muita oireita... :) Paitsi että, viime päivinä on tullut finnejä naamaan ja selkään, mikä ei ole mulle lainkaan tyypillistä. Sitä ei ole voinut olla huomaamatta :D

Kuva: Canva.

Kyllästyminen oireiden seurantaan

Eli eletään vasta kierron päivää 7 ja en ole jaksanut seurata mitään oireita. Yleensä olen sortunut vähintäänkin siihen lämmön mittailuun :D Arvarkaa kuinka monta kertaa olen kuvitellut raskausoireita ja en kuitenkaan ole ollut raskaana. En vaan jaksa enää tätä arvuuttelua. En jaksa seurata mitään oireita tässä kuussa ja petipuuhat ajottukoon miten tekee mieli. Katsotaan mitä käy :D Kaapin pohjalla on kyllä noita ovulaatiotestejä, että voi olla, että sorrun tikuttamaan ovulaatiota, mutta saa jäädä siihen se oireseuranta. Mä oon nyt lomalla siitä. 

Tässä kierrossa käytössä on Multivita mama -monivitamiinivalmiste, Omega 3 -kalaöljykapselit, Tyrosiini -luontaistuote tasapainottamaan kilpparin toimintaa sekä Gelee Royale -kapselit, joita ajattelin nappailla mahdolliseen ovulaatioon saakka. Lisäksi on tullut hankittua maca-jauhetta, chian siemeniä ja goji-marjoja. Mitenköhän mun maksa kestää tän kaiken vitamiini- ja luontaistuote määrän? Vois kysyä lääkäriltä seuraavalla kerralla, että onko hyvä vetää näin paljon kaikkea ekstraa :D

Mua ällöttää, kun musta on tullut näiden lasten saantiongelmien myötä katkera raskaina oleville naisille. Eilenkin telkkarissa oli eräs mua hieman reilu 10 vuotta vanhempi nainen, joka odotti kolmatta lastaan. Sen ikäisetkin taitaa tulla helpommin raskaaksi kuin meikäläinen... :( 

Kohti uutta kiertoa!

Tunsin yöllä alavatsan alueella vihlontaa ja menkathan ne sieltä sitten aamulla alkoi. Kierron  pituudeksi tuli 36 vrk ja raskaustesteissä ei merkkejä edes kemiallisesta raskaudesta :( Mutta eikun kohti uutta kiertoa! :) Pitäisi käydä parin päivän päästä verikokeissa, muistaakseni otetaan alkukierron näytteet eli FSH, LH ja prolaktiini. Sitten odotellaan seuraavien menkkojen alkua ja käydään niiden loputtua aukiolotutkimuksessa. Aukiolotutkimus onkin seuraava virstaanpylväs, koska sillä käynnillä tehdään hoitosuunnitelma :) 

Eniten lapsettomuudessa v*tuttaa kaikki

1. Rahanmeno

- Poliklinikkakäynnit julkisellakin puolella maksavat. N. 30 €/henkilö/kerta. Eli jos minä ja mies ollaan samaan aikaan vastaanotolla tulee meille kustannettavaksi n. 60 €/käynti. Lisäksi kustannuksia tuovat erilaiset oheistuotteet, joihin kuuluu mm. kalliimpien elintarvikkeiden osto (jotta saa laitettua terveellisempää ruokaa), erilaisten vitamiinipurkkien osto (nekin on yllättävän kalliita, jopa 20 €/purkki), tulevaisuudessa todennäköisiä kustannuksia tuovat myös mulle määrättävät hormonilääkkeet. Saatoin unohtaa jotain tästä listasta. 

2. Salailu

- Kaikille ei voi kertoa totuutta, vaikka totuuden kertominen selittäisi paljon asioita muille esim. mun käytöksessä. Ärsyttäviä ovat vaivaannuttavat hetket ihmisten kanssa, kun tulee uteiluita vauvasta. Ärsyyntyminen myös silloin, kun joku selvästi katsoo sun vatsanaluetta ja näet, että se miettii, onko toi raskaana. Tekee mieli huutaa, että ymmärrätkö, ettei kaikki sikiä tosta noin vaan.

3. Tutkimukset

- Ei ole kiva levitellä vastaanotolla haarojaan alapää paljaana niin, että samassa huoneessa on usea silmäpari seuraamassa tilannetta (lääkäri, hoitaja, puoliso). Tutkimukset saattavat myös sattua, vähintäänkin ikävältä tuntuu ultraääni/sisätutkimus ja verinäytteenotto. Nimimerkillä aukiolotutkimusta innolla odottaen. 

4. Masennus/ahdistus/epätoivo/katkeroituminen

- Epätietoisuus tulevasta ahdistaa ja masentaa: "Voidaanko me saada ikinä biologista lasta?" Katkeroituminen kaikille niille naisille, jotka tulee tosta noin raskaaksi. 

6. Kurinalainen elämä

- Jokapäiväinen vitamiinisatsi, ei tulehduskipulääkkeitä tiettyinä aikoina kierrosta, ei mielellään alkoholia, yliterveellisen ruokavalion noudattaminen, riittävästä liikunnasta huolehtiminen, seksiä ehdottomasti tiettyinä aikoina kuusta, ajan järjestäminen tutkimuksille, kuukautiskierron kyttääminen... Paras näistä on: ei saa stressata. Lista on niin pitkä, että saatoin jälleen unohtaa mainita jonkun asian. 

"Millos teille tulee lapsia?"

Ompas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta! Ei ole oikein ollut mitään uutta kerrottavaa, joten on kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Tästä kierrosta on taas tulossa pitkä, nyt jo kp 34, eikä mitään merkkejä raskaudesta (testattu on monta kertaa) eikä myöskään menkoista... :( 

Mieli on ollut tällä viikolla apea ja lapsettomuusasiat on pyörineet päivittäin mielessä. Tapasin ystävääni, joka tiedusteli keskustelumme lomassa huolettomasti, että "Millos teille tulee lapsia?". Varmaan ihmiset, joilla ei ole kokemuksia lapsettomuudesta, ajattelevat tuollaisten kysymysten olevan ihan normaalia small talkia. Mutta mulle se ei ole sitä, vaan tuollaiset hyväntahtoiset utelut tuntuvat tunkeilevilta ja vähän loukkaaviltakin. Koska kyseessä oli hyvä ja pitkäaikainen ystävä, en voinut olla kertomatta totuutta, varsinkin kun tuntuu siltä, että haluaisin puhua tästä vaietusta asiasta jonkun kanssa... :( En kylläkään saanut suustani kuin lyhyesti soperrettua, että ollaan nyt tutkimuksissa. Meinasin alkaa itkemään, mutta sain pidätettyä kyyneleitä. Jotenkin tuntuu siltä, että onko mulla oikeus dramatisoida tätä asiaa näin paljon, kun ollaan vasta lapsettomuuden selvittelyvaiheessa. Eihän mulla ole vielä takana niitä lukuisia lääkekuureja ja hoitoja, mitä monilla muilla tässä tilanteessa olevilla on jo takana. 

Kenelle kertoa lapsettomuudesta, oletteko pitäneet sen visusti puolison kanssa omana tietona, vai kertoneet avoimesti asiasta? Miten suhtautua uteluihin lapsista? Milloin on aika hakea ulkopuolista keskusteluapua? Onko mulla oikeus olla näin surullinen, vaikka en ole vielä saanut varsinaista hoitoa lapsettomuuteen?

KP 24

...ja raskaustesti negatiivinen. Ei edes haaleaa haamuviivaa. Niinpä tietenkin. Tai sitten vaan testasin liian aikaisin. 

Olen varustautunut seuraavaan kiertoon kasalla ovulaatio- ja raskaustestejä. Myös uusi siittiöystävällinen liukkari odottaa korkkausta kaapin perukoilla :D Ei auta kun pitää mieli mahdollisimman positiivisena. 

Pyörtyminen

Kävin eilen verinäytteenotossa lapsettomuustutkimuksiin liittyen. Multa otettiin 9 näyteputkea verta!  Ja arvatkaas mitä, pyörryin näytteenottotuoliin. Ei ollut kiva kokemus. Mulle ei ole koskaan aikaisemmin käynyt vastaavaa, enkä koskaan edes jännitä erityisemmin verinäytteenotossa. Olisikohan syynä ollut syömättömyys ja monta putkea menetettyä verta? Mulla myös heräsi jostain ihmeen syystä toivonkipinä "Mitä jos olenkin raskaana?". Ei ole kyllä muuten ollut mitään huimausta tai pyörrytystä. Kaikesta sitä repiikin oireita :D 

Ei mulla muuta tällä kertaa. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! :) 

PCO-ystävällinen ruokavalio

PCO-oireita taltuttaakseni olen päättänyt noudattaa terveellistä ja vähähiilihydraattista ruokavaliota. Kirjastolla käydessäni silmiini osui Kaisa Jaakkolan (2011) teos Hormonidieetti - opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen. Helsinki: Tammi. Tällä hetkellä painoni alkaa olla normaalipainon ylärajoilla, joten muutaman kilon painonpudotus ei varmaankaan olisi pahitteeksi. Täytyy sanoa, että Jaakkolan kirjoittama kirja osoittautui oikein hyödylliseksi ja mielenkiintoiseksi oppaaksi! En ole koskaan aikaisemmin lukenut laihdutus/elämäntapaoppaita. Tässä kirjassa kuitenkin tuntuu olevan kaikille jotain: tietoa ihan perusnikseistä aina ihmisen fysiologiaan pintaa syvemmältä.

PCO:hon ja lapsettomuuteen on todettu liittyvän insuliiniresistenssiä. Löysin Jaakkolan kirjasta mielenkiintoista insuliiniresistenssiä käsittelevää tietoa.   

Jaakkolan (2011) mukaan insuliiniresistenssillä tarkoitetaan tilaa, jossa solut eivät vastaanota tehokkaasti sokeria ja solun insuliinireseptorit ovat heikentyneet kroonisen korkean insuliinin johdosta. Insuliiniresistenssissä rasva kertyy erityisesti vyötärölle, kylkiin, yläselkään ja alavartaloon. Insuliiniresistenssiä lisäävät hiilihydraattipitoinen ruokavalio, vähäinen uni (alle 7 h/yö), stressi, alkoholi ja sukurasite. Elimistön korjaaminen hyvään insuliiniherkkyyteen voi kestää 6-18 kk.

Miten parantaa insuliiniherkkyyttä?

• Ravintolisät. Insuliiniresistenssissä solujen kyky vastaanottaa ravinteita on huonontunut, joten ravintolisillä voidaan nopeuttaa kehon paranemista.
• Omega-3-rasvat (EPA, DHA) päivittäin.
• Lisää kuitua. Hyviä vaihtoehtoja ovat esim. pavut, linssit, siemenet, pähkinät, kasvikset, leseet, täysjyväviljat, pellavan/hampunsiemenrouhe, psyllium ja kookosjauho.
• Proteiinia ja luonnollisia rasvoja kaikilla päivän aterioilla.
• Kanelia verensokerin hallintaan (1-4 kuppia kaneliteetä/vrk).
• Liikuntaa vähintään 30 min/vrk. Painoharjoittelua suositellaan (säästää ja rakentaa lihaskudosta).

(Jaakkola 2011.)

Samaisesta Jaakkolan kirjasta löysin myös kaneliteen ohjeen, jota aion kokeilla :) Jaan sen myös teidän kanssa. Jaakkolan mukaan kaneliteen alkuperäinen ohje on ravitsemustieteilijä Jonny Bowdenin  kirjasta The 150 Healthiest Foods on Earth.

💜 Verensokeria tasoittava kanelitee 💜

Tarvitset:

• 3 rkl jauhettua ceyloninkanelia
• 0,5-1 tl ruokasoodaa
• 1 l vettä

Valmistus:

1.       Lisää kanelin ja ruokasoodan joukkoon 1 l kiehuvaa vettä. Käytä lasiastiaa.

2.       Anna seoksen hautua huoneenlämmössä, kunnes se on jäähtynyt.

3.       Erottele/siivilöi kanelin ja ruokasoodan seos nesteestä.

4.       Säilytä valmis kanelitee jääkapissa lasiastiassa.

(Jaakkola 2011.)

Ensikäynti

Tunnelmat ensikäynnin jälkeen on vähän sekavat. Jotenkin koko lapsettomuusasia realisoitui ensikäynnin myötä. Me tarvitaan tutkimuksia ja todennäköisesti hoitoja, jotta saadaan raskaus aluille. Se on taivaan tosi, ei enää mitään tänne blogiin kirjoitettua tarinaa, vaan ihan meille todellista elämää.

Kuva: Canva.

Miehen simppanäyte on normaali, mikä oli todella helpottavaa kuulla! :) Itselläni todettiin ultrassa munasarjakystan hieman pienentyneen, mutta edelleen lääkärille tuli vaikutelma PCO-tyyppisistä munasarjoista. Syy lapsettomuudelle saattaa siis olla ovuloimattomuuteni. Kilpirauhasarvoni on  normaalin rajoissa, joten voi kuulemma olla, että saan kilpirauhaslääkityksen myöhemmin... Seuraavaksi luvassa on paljon labroja ja munatorvien aukiolotutkimus vasta seuraavan kierron jälkeen. Tutkimuksista kotiin päästyäni tuli pitkästä aikaa itku ja ärsyynnys tätä tilannetta kohtaan. Minussa on siis vikaa miksi ei saada lasta. Tuli kamalan syyllinen olo ja tunne ettei kukaan ymmärrä miltä musta tuntuu. Onneksi mies heräsi ensikäynnin jälkeen ja lupasi, että yritetään nyt "ihan tosissaan" saada raskautta aluille. Ja onneksi on tämä blogimaailma, jonne voi tulla kertomaan kuulumisia. Sen muistettuani lopetin vollottamisen ja ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta. Blogin kirjoittaminen ja vertaistuki täällä blogimaailmassa todellakin auttaa lapsettomuusahdistukseen. Kiitos siitä :)

Tutkimuksista päästyäni kävin muuten ostamassa luontaistuotekaupasta Gelee Royale-kapseleita. Olen lukenut muiden blogeista, että niillä voi olla hedelmällisyyttä parantava vaikutus. Kertokaa ihmeessä kokemuksianne noista kapseleista! :) Otatteko niitä koko kierron ajan vai vaan tiettynä ajankohtana? Oletteko syöneet kapseleiden kanssa päällekkäin myös muita suositeltavia vitamiineja (foolihappo, D-vitamiini)?

Alilämpöilyä

Tänään kp 19 ja aamulämpö kainalosta 35,3 astetta. Oletetusta oviksesta lähtien lämmöt olleet siis vaan 35,3-36,2 asteen paikkeilla. Mittaustekniikassa ei voi olla vikaa, koska suusta mitattuna saan suunnilleen samoja arvoja. Kilpirauhasen vajaatoimintaa? Ovuloimattomuutta? Vai ihan normaalia? 👀 Huomenna saan kuulla kilpparilabran tuloksen. Multa on vuosia sitten otettu kilpirauhasarvo, joka oli tuolloin ihan viitearvoissa.

Mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille :)

Tilitystä

Mulla on Facebookissa jatkuvasti ilmoituksia siitä, kun joku on raskaana, saanut toisen lapsensa tai muuta vastaavaa. Lisäksi useat tuntemani naiset ovat tulleet raskaaksi ensimmäisestä yrityksestä! Tuntuu uskomattomalta. Me kun joudutaan yrittämällä yrittämään kuukaudesta toiseen, tuloksetta. Olen toki iloinen näiden ihmisten puolesta. Tai itseasiassa jos ihan rehellisiä ollaan, ensimmäisenä tunnen kateutta kun kuulen jonkun raskaudesta. Sen jälkeen tulee epätoivo ja sitten viha omaa kroppaa kohtaan. Milloin on meidän vuoro iloita raskaudesta? Tuntuu, että vaikka tulisin raskaaksi, en uskaltaisi olla onnellinen siitä kunnolla useaan kuukauteen, koska pelkäisin keskenmenoa. Olen muutamia kertoja saanut raskaustestiin haamuviivan, joka ei ole lähtenyt vahvistumaan, ja kuukautiset ovat aina alkaneet. Tunnen itseni tosi hölmöksi kun tihrustan niitä raskaustestien viivoja kuukaudesta toiseen, kääntelen ja vääntelen kirkkaan lampun valossa ja sitten päivänvalossa, jospa siihen testiviivan paikkeille olisi ilmestynyt jotain väriä.

Olen tosi väsynyt tähän kierron ja oireiden seurantaan, lämpöjen mittaamiseen, negatiivisten raskaustestien tekemiseen jne... Olen yrittänyt olla miettimättä noita asioita, mutta sorrun niiden tarkkailuun kuukaudesta toiseen. Sitten vähän lisää itsesääliä: mulle on elämän aikana tapahtunut useita aika rankkoja asioita, joista en viitsi tässä alkaa tarkemmin kertomaan. Miksi tän kaiken lisäksi täytyy olla myös lastensaantiongelmia? Jotenkin en vieläkään haluaisi myöntää, että kärsitään lapsettomuudesta. Tuntuu, ettei kuuluta siihen joukkoon. Vaikka kyllähän me kuulutaan. Anteeksi kaikki lapsettomuusongelmien kanssa kamppailevat, jos toi "siihen joukkoon" kuulosti jotenkin pahalta. En tarkoittanut sitä pahalla, mutta kyseinen ilmaisu vaan kuvaa mun fiiliksiä tällä hetkellä parhaiten.

Miehelleni on kova paikka kun joudutaan sinne lapsettomuuspolille. Hän kokee sen jotenkin nöyryyttävänä kun tarvitaan ulkopuolisten apua tässä vauvanteossa. Meillä oli eilenkin nahistelua aiheesta. Molempia taitaa vaan jännittää se  ensikäyntiaika... 

Tämän kierron poppakonstit

Tuloksettomien kuukausien kuluessa sitä turvautuu erilaisiin konsteihin, joilla yrittää maksimoida raskauden mahdollisuuden. Kaikki käyttämäni keinot ovat varmasti tuttuja jokaiselle näihin asioihin perehtyneelle, mutta ajattelin listata ne siitä huolimatta ylös :) Nyt on kierron päivä 17. Tässä kierrossa käytössä ovat olleet:

Kuva: Canva.

• Greippimehu (1-2 lasia/vrk) tai vaihtoehtoisesti kokonaisia greippejä (1-2 kpl/vrk)
• Foolihappo-, sinkki- ja D-vitamiinitabletit tai vaihtoehtoisesti monivitamiinivalmiste
• Mahdollisimman terveellinen ja kasvispainotteinen ruokavalio. Kahvin vähentäminen.
• Kevyen liikunnan lisääminen 

PCO-tyyppisyyden vuoksi ajattelin kokeilla ruokavalion muutosta. Onko teillä kokemuksia, miten oikeanlainen ruokavalio on auttanut raskautumaan PCO-diagnoosista huolimatta? :) Vaikka olen tehnyt tässä kuussa muutoksia, olen myös ajoittain repsahtanut epäterveellisiin elämäntapoihin. Myönnettäköön, että stressaantuneena on tullut syötyä jouluna saatuja suklaita kaappien kätköistä ja olen polttanut hermostuksissani myös muutaman tupakan... 

Jotenkin on vaan sellainen olo, ettei tärppää tässäkään kuussa. Ei ole juuri mitään oireita ja aamulämpö oli tänäkin aamuna vaivaiset 35,8 astetta. Eilen tuntui juilintaa vasemman munasarjan kohdalla, mutta pahoin pelkään että sekin on vaan jotain kystakipua. Tässä kierrossa ei edes rintoja arista, vaikka niin oli viime kierrossa. Tunnen itseni kamalan malttamattomaksi ja vähän höyrähtäneeksi, koska tarkkailen niin paljon omaa kroppaa ja mietin raskauden mahdollisuutta ihan liikaa. Parin päivän päästä meillä on aika sinne lapsettomuuspolin ensikäynnille. Toisaalta hyvä, että asiat etenee, mutta toisaalta jännittää ihan kamalasti mm. sen simppanäytteen tulos!  

Ovulaatiobongailua ja lapsettomuusahdistusta

Muutama päivä sitten ostin toista kertaa elämässäni ovulaatiotestejä. Merkki oli Apteekin ovulaatiotesti ja hintaa 7 testin pakkaukselle tuli n. 15 e. Täytyy myös myöntää, että ostin tähän kiertoon myös syljestä tehtävän "ovulaatiotestilinssin", jota en joko osaa käyttää oikein tai sitten laite on ihan täyttä humpuukia :D Edellisen kerran ovulaatiotestejä käyttäessäni (reilu puoli vuotta sitten) en bongannut ovista. Turhauduin asiasta ja testipakkauksen kalliista hinnasta niin, että en ole sen koommin rahojani ovistesteihin tuhlannut. Tässä kierrossa tein kuitenkin poikkeuksen, sillä epätietoisuus oman kehon toiminnasta aiheuttaa ihan valtavaa ahdistusta...

Muutama päivä sitten elettiin tosiaan kierron päivää 12, jolloin tein ovulaatiotestin ohjeiden mukaisesti päivävirtsasta. Testiviiva näytti n. 3-5 minuutin odottelun jälkeen vähintään yhtä vahvaa viivaa kuin kontrolliviivakin! Olin asiasta tosi innoissani ja laitoin saman tien miehelle asiasta viestiä. Ehkä tämä kertoo siitä, että kehossani on edes jonkinlaista normaalia hormonitoimintaa? Illalla mies tuli kotiin raskaan päivän jälkeen ja hoidettiin petipuuhat aika nihkeästi vaan alta pois. Testasin ovista vielä seuraavinakin päivinä kp 13-14 ja tänään kp 15. Viivat olivat haaleampia kuin tuolloin kp 12. Kp 12 minulla tuli myös lisääntyneesti v.vuotoa ja tunsin juilintaa molempien munasarjojen kohdalla. Ehkä ovulaatio on ainakin yrittänyt tapahtua tässä viime päivinä? Tosin harmittaa, kun mies ei ole jaksanut "tehdä osuuttaan" kp 12 jälkeen, joten meni varmaan tämäkin kierto pipariksi. Tulokseton kierto käy myös mielessä siksi että heräsin viime yönä "kuumuuskohtaukseen". Mittasin aamulla lämmön, joka oli vaan 35,5. Kp 12 tienoilla se oli 36,3. Lämmöt siis tuli alas, eikö niiden pitäisi ovulaation jälkeen olla koholla? Kertooko tää nyt siitä ettei ovista sitten kuitenkaan vaan tapahtunut? :( Rasittavaa tämä epätietoisuus!

Mun miehellä on vähän sellainen asenne, että  vauva "tulee jos on tullakseen". Meillä on kesällä häät tulossa ja mies on sillä linjalla, että hoidetaan häät alta pois ja yritetään sen jälkeen tosissaan vauvaa. Hän on toisaalta sanonut, että jos vauva tulee ennen häitä niin hän on valtavan onnellinen siitä, muttei näe että vauvan teolla olisi kiirettä. Ymmärrän hänen kantansa, sillä esim. häämatkakohteen valintaan tulee rajoituksia jos olen kovin pitkällä raskaudessa. Mitä mieltä olette matkustelusta raskauden aikana? Jos nyt tulisin raskaaksi, olisin häämatkan aikoihin 6 kuulla raskaana. Ymmärrän hyvin mieheni kannan, mutta odottavan aika on pitkä ja varsinkin kun vauvanteko ei meidän kohdalla osoittautunutkaan ihan helpoksi... Biologinen kelloni tikittää ja harmaimpina hetkinä olen miettinyt, että raskautumiseen ja siihen että saadaa vauva syliin saakka saattaa mennä vuosiakin! Aloin tänään miettimään, että olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän n. 16-vuotiaasta saakka. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin olevani aidosti valmis äidiksi. Ajatus siitä, että meille ei koskaan tulisi biologisia lapsia, on kamala. En tiedä miten psyykeeni kestäisi sen kun tuntuu, että tämä aika ennen ensikäyntiäkin tuntuu niin raskaalta... :/

Kuva: Canva.