Pientä tilannepäivitystä

Kirjoittelin aikaisemmin siitä muutoksesta toisessa munasarjassani. Asiaa on nyt tutkittu, ja kyseessä on kysta sekä hyvänlaatuiselta vaikuttava kasvain. Todennäköisesti näillä "lisäosilla" siellä mun munasarjassa on myös vaikutusta siihen, miksi raskautuminen on ollut vaikeaa. Tiedossa on siis ainakin sen kasvaimen poisto tässä muutaman kuukauden sisään. Jännittää, sillä operaatio tehdään nukutuksessa, ihan kunnon leikkaus siis tiedossa...

Asiat on muutenkin edistyneet, sillä sain varattua itselleni lääkäriajan ja mulle aloitettiin mielialalääke. Tilanne äityi sen verran pahaksi, tuli päivittäisiä ahdistuskohtauksia ja masennusta, että lääkkeen aloittaminen oli kyllä paikallaan. Olen nyt lähes viikon verran syönyt lääkettä, eikä se ole aiheuttanut pientä pahoinvointia kummempaa haittaa. Saan myös myöhemmin lääkäriltä todistuksen Kela-korvattavaan psykoterapiaan. Ehkä ne asiat tästä järjestyvät.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille! :)

Minkälainen ihminen sopii äidiksi?

Tällänen mä oon. Ei kuulosta vuoden äidin ominaispiirteiltä :D Osa näistä on kai ihan hyviä äitiyden kannalta.

- Ahdistuneisuuteen taipuvainen

- Ahkera

- Aito

- Eläinrakas

- Heikkoitsetuntoinen

- Heikompien puolustaja
- Herkkä
- Hiljainen

- Hyväsydäminen

- Introvertti

- Korkean moraalintajun omaava

- Lämminhenkinen

- Perfektionismiin taipuvainen

- Perhettään rakastava

- Realistinen

- Ujo
- Ulkopuoliseksi itsensä tunteva

- Vaativa itselleen

- Vilpitön

Ahdistus

Miltä ahdistus tuntuu? Mun ahdistus tuntuu isona möykkynä koko kehossa, ihan joka solussa. Se hallitsee kaikkea mitä ajattelen tai teen. Se lamaa ajatukset ja estää toimimista. Estää ajattelemasta järkevästi, ajaa typeriin ratkaisuihin ja tekoihin.  Katson ikään kuin maailmaa mustien lasien takaa. Yritän ottaa lasit pois silmiltä ja nähdä värejä, mutta kaikki on itsepintaisesti harmaata. Sekunnista toiseen. Minuutista toiseen. Tunnista toiseen. Päivästä toiseen. Ahdistus on aina läsnä. Hetkellisen onnistumisen tai ilon häivähdyksen kohdalla se kuiskaa korvaan; älä vielä innostu, asiat menee kuitenkin pieleen, sulla ei ole oikeutta olla onnellinen. Ahdistus purkautuu pahana olona muihin ihmisiin, vihaisina ajatuksina ja vahingollisina tekoina. Tuntuu ettei mistään saa helpotusta. Kaikki on samantekevää. Tekee mieli käpertyä pieneksi palloksi ja unohtaa ympäröivä maailma. Sellainen ahdistus kutakuinkin on. 

Minun PCO:ni

Mulla tosiaan on todettu rakkulaiset munasarjat ja siihen yhdistettynä PCO:lle tyypilliset muut oireet, oli diagnoosi lääkärin mukaan selvä. Ilmeisesti kuitenkin PCO ja PCOS ovat eri asioita, joista PCOS olisi se "pahempi". Netistä lueskelemani mukaan diagnoosinimikkeitä saatetaan käyttää päällekkäin, eikä selvää eroa näiden kahden välille aina tehdä. Omakanta-palvelun mukaan lääkärin antama diagnoosi mulle on E28.2 Munasarjojen monirakkulatauti. Oli miten oli, käytän näissä mun postauksissa PCO-kirjainyhdistelmää kun puhun tästä oireyhtymästä :)

Viime vuoden loppupuolella tullut tieto siitä, että mun munasarjat on monirakkulaiset, tuli yllätyksenä. Kuitenkin viitteitä PCO:hon on ollut jo vuosia, vaikka en ole osannut niitä siihen yhdistää. Uusin oire PCO:sta on tietenkin tämä lapsettomuus ja ovulaatioiden puute. Menkat mulla on olleet aina suht säännölliset, vaikkakin kiertojen pituus on heitellyt 28-50 päivän välillä. Mikäli historiaa kelaa taaksepäin, on yksi ihan selkeä oire PCO:sta akne, josta kärsin yläasteikäisestä saakka, kunnes se parannettiin muutama vuosi takaperin Roacuttan-kuurilla. Mulla on myös aina helposti kerääntynyt ylimääräinen läski lantion ja vyötärön seudulle, vaikka olenkin ollut aina hoikka. Kärsin myös vatsan turvottelusta, mikä ilmeisesti on myös PCO:ssa tavallista. Lisäksi olen masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuden taipuvainen, mikä on myös yksi PCO:n ihanuuksista. Merkittävää miestyyppistä karvoitusta tai kaljuuntumista mulla ei luojan kiitos ole. Tosin olen aina ihmetellyt, miksi mulla on pitkät ja tuuheat (onneksi vaaleat) käsikarvat :/ Ja e-pillereiden lopetuksen jälkeen huomasin, että mun säärikarvat muuttui mustiksi ja ylähuulen "viiksikarvat" hieman tuuheni.  Vaikka karvoitusongelmani ovat pieniä, luulen silti että ne ovat myös yhteydessä PCO:hon. Kaiken kaikkiaan olen päässyt PCO:n kanssa suhteellisen vähillä oireilla. Toivon, että se viittaa siihen, ettei tautini olisi sieltä kaikkein vaikeimmasta päästä... 

Minkälaisena teidän muiden PCO on näyttäytynyt?

Adoptio ja lahjasukusoluhoidot

Kyllä, olen pohtinut asioita näinkin pitkälle. Mua on lohdutettu, että älä vielä tässä vaiheessa mitään adoptiota tai lahjasukusoluhoitoja mieti, olet vielä niin nuori että ehdit saada lapsia. Miksi en miettisi asioita näin pitkälle, sillä raaka totuus on, että osa lapsettomuudesta kärsivistä ei saa ikinä biologista lasta. Jotenkin valmistelen itseäni siihen, että jos tässä käy oikein paskasti, olen tavallaan jo tehnyt surutyötä etukäteen.

Kun alkaa miettimään adoptiota ja lahjasukusoluhoitoja tarkemmin, ei valinta näiden kahden välillä enää olekaan niin yksinkertainen. Tuntuu vaikealta ajatukselta, että meillä olisi lapsi, jonka isä olisi minun mieheni ja biologinen äiti joku muu kuin minä. (Faktahan on siis se, että minussa on se suurin syy, miksi vauvaa ei kuulu.) Toisaalta en haluaisi riistää mieheltä mahdollisuutta biologiseen isyyteen, jota minä reppana en välttämättä voi hänelle koskaan tarjota... Adoptiossa oltaisiin kumpikin "tasoissa" biologisessa vanhemmuudessa, mutta adoptioprosessi vaikuttaa olevan äärettömän pitkä ja raskas. Ja sokerina pohjalla, nettiä selatessani törmäsin siihen, ettei masennusta sairastaneelle myönnettäisi ulkomaista adoptio-oikeutta. Mulla kun näitä masennusongelmia sairaushistoriasta löytyy, niin onko adoptio-oikeus tietyistä maista todella evätty multa? :/

Lapsettomuustutka

Haha mikä otsikko :D Kun omat ajatukset pyörii kovasti lapsettomuusasioiden ympärillä, alkaa lapsettomuutta tai siihen liittyviä asioita nähdä kaikkialla. Mietin joskus tuttujen tai puolituttujen kohdalla, mahtavatko he kärsiä samasta ongelmasta kuin me. Eikö lapsettomuusongelmat kuitenkin kosketa pariskunnista yhtä viidestä? Mulla on yksi puolituttu, kenen uskon painiskelevan samojen asioiden äärellä, sillä on hän tuonut asian epäsuorasti esille. Mutta muuten ihmisistä on todella vaikea sanoa. Oletteko te muut tunnistaneet jostain epäsuorista "vihjeistä" samassa veneessä olevia ihmisiä?

Olen kamala ihminen

Otsikko kertoo tän hetken fiilikset. Tää lapsettomuus on herättänyt pintaan valtavasti vanhoja ikäviä kokemuksia ja sen myötä musta on tullut todella kipakka tapaus. Ennen mulla oli itsehillintää, mutta nykyisin saatan sanoa ihmisille tosi pahasti vaikka en tarkoita sitä. Puran jatkuvasti pahaa oloani muihin ja tunnen siitä kamalaa syyllisyyttä. Olen selvästi masentunut ja huomaan kyllä näiden mun blogitekstienkin olevan aika alavireistä luettavaa.

Onko olemassa masennuslääkettä, joka ei ole sikiölle haitallinen? 

Eilisten tapahtumien purku

Olin eilen niin shokissa polikäynnin jälkeen, etten pystynyt tänne blogin puolellekaan kirjoittamaan tarkempia mietteitä käynnistä ja sen sisällöstä. No, tässä tulee vuodatusta senkin edestä... :D 

- PCO-diagnoosi vahvistui. Ennen mulla on todettu olevan PCO-tyyppiset munasarjat, mutta tämän lääkärin mukaan kyse on ihan PCO:sta. Käsitykseni mukaan se on "pahempi" kuin pelkkä PCO-tyyppisyys? Lääkäri sanoi, että tämä tarkoittaa sitä, että vaikka ovistestit näyttää plussaa, niin ovultaatiota ei siitä huolimatta välttämättä tapahdu. Tämä kyllä tukee sitä, että yhdessä kuussa ovistesti tosiaan näytti plussaa, mutta otetut verikokeet puhuivat sen puolesta ettei mitään ovista ollut oikeasti edes tapahtunut :( Tuli jotenkin "huijattu olo" mun kropan puolesta.

- Hoidoksi ehdotettiin Clomifenin ja inseminaation yhdistelmää. Mun miehen aikaisemmin otettu simppanäyte oli normaali, mutta eteenpäin liikkuvien osuus oli aavistuksen heikkoa. Yritetään siis saada mulle aikaan ovulaatio ja inseminaatiolla viimeistellä homma. Mutta se aikataulu milloin ekaa inssiä päästään yrittämään. Vasta loppukesästä tai syksyllä. Tää tilanne tekee mut hulluksi. En halua odottaa, mutta pakko. Mikäli oikein muistan, voidaan inssihoitoja antaa 4-6 krt ennen kuin siirrytään järeämpiin keinoihin.

- Kystamuutoksen ultraus 2 viikon päästä. Mitä jos se on oikeasti jotain tosi vakavaa? Mitä jos mulla on syöpä. Miettikää, miltä tuntuu elää näiden asioiden ja ajatusten kanssa: lapsettomuus + mahdollinen munasarjasyöpä. Itkin eilen. Itken tänään. Mieskin itki. Todennäköisyys pahanlaatuiseen kasvaimeen on pieni, mutta jonkun kohdalle sekin osuu. Mulla on masennusta, minkä vuoksi olen tällainen pessimisti. Joku toinen saattaisi ajatella, noh, katsotaan rauhassa ensin se ultra ja murehditaan vasta sen jälkeen. Ehkä munkin pitäisi yrittää ajatella niin? Huolta kuitenkin aiheuttaa myös se, että jos joudun lähiaikoina kystan vuoksi leikkaukseen. Se sotkisi tosi pahasti useita suunnitelmia... Toisaalta sotkekoon vaan, kunhan se ei ole pahanlaatuinen kasvain!

Huonoja uutisia

Tänään piti olla aukiolotutkimus mutta kas, ultrassa löytyi epäilyttävä muutos munasarjakystassani. Lääkäri ei halunnut tehdä aukiolotutkimusta, sillä hän ei ollut varma mikä muutos munasarjassani on kyseessä. Joudun uuteen ultratutkimukseen, joka on 2 vk päästä. Lisäksi otetaan jokin syöpäverikoe varmuuden vuoksi. Itkin silmät päästäni kun päästiin lähtemään polilta. Pelkään pahinta vaihtoehtoa eli munasarjasyöpää.

Käynnillä suunniteltiin lapsettomuushoitojen osalta niin, että ne aloitettaisiin vasta syksyllä, koska tässä on pari asiaa miksi en voi ennen kesää tulla raskaaksi. Lääkäri ehdotti hoidoksi inssi + Clomi yhdistelmää. Kuulostaa hyvältä. En vaan pysty ajattelemaan mitään muuta ku entä jos se kysta on pahanlaatuinen ja entä jos joudun leikkaukseen... :'(

Mutkia matkassa

Mä en kestä.

Mulla on nyt kaksi juttua miksi en periaatteessa voi tulla raskaaksi kuin vasta kesän jälkeen. En viitsi paljastaa mitkä ne jutut ovat etten tule tunnistetuksi, mutta ne liittyvät normaaliin elämään ja ovat periaatteessa "pakko" toteuttaa. Niihin  siis  liittyy myös se, että jos on raskaana, niin niistä saattaa olla haittaa sikiölle... Olipas ympäripyöreästi sanottu :D En haluaisi tulla tunnistetuksi. Itseasiassa mun mieskään tai kukaan muukaan läheinen/tuttu ei tiedä tän blogin olemassaolosta.

Tänään alkoi myös menkat. Se ei sinänsä ollut yllätys ja toisaalta ihan positiivista, sillä huomenna pystyn soittamaan lapsettomuuspolille ja varaaman ajan aukiolotutkimukseen. Kello on melkein puolenyön ja syy miksi kirjoittelen täällä on, etten saa oikein unta. Mulla on ollut pidemmän aikaa  uniongelmia ja yksi syy niihin on varmasti se, että kaikki huolet kiertää kehää mun päässä kun pitäisi käydä nukkumaan. Ajattelin, että ajatusten purkaminen blogin puolella voisi auttaa :) 

Fiilikset on tällä hetkellä hyvin epätoivoiset. En kestä jos joudutaan lykkäämään raskaaksi tuloa melkeen puolella vuodella! Periaatteessa voisin kysellä polikäynnillä lääkärin mielipidettä mahdollisista sikiöhaitoista noihin "toteutettaviin juttuihin" liittyen. Tuntuu, että mun parhaat päivät raskautua hupenee jatkuvasti, en halua odottaa... Itkettää taas :(