Kohti uutta kiertoa!

Tunsin yöllä alavatsan alueella vihlontaa ja menkathan ne sieltä sitten aamulla alkoi. Kierron  pituudeksi tuli 36 vrk ja raskaustesteissä ei merkkejä edes kemiallisesta raskaudesta :( Mutta eikun kohti uutta kiertoa! :) Pitäisi käydä parin päivän päästä verikokeissa, muistaakseni otetaan alkukierron näytteet eli FSH, LH ja prolaktiini. Sitten odotellaan seuraavien menkkojen alkua ja käydään niiden loputtua aukiolotutkimuksessa. Aukiolotutkimus onkin seuraava virstaanpylväs, koska sillä käynnillä tehdään hoitosuunnitelma :) 

Eniten lapsettomuudessa v*tuttaa kaikki

1. Rahanmeno

- Poliklinikkakäynnit julkisellakin puolella maksavat. N. 30 €/henkilö/kerta. Eli jos minä ja mies ollaan samaan aikaan vastaanotolla tulee meille kustannettavaksi n. 60 €/käynti. Lisäksi kustannuksia tuovat erilaiset oheistuotteet, joihin kuuluu mm. kalliimpien elintarvikkeiden osto (jotta saa laitettua terveellisempää ruokaa), erilaisten vitamiinipurkkien osto (nekin on yllättävän kalliita, jopa 20 €/purkki), tulevaisuudessa todennäköisiä kustannuksia tuovat myös mulle määrättävät hormonilääkkeet. Saatoin unohtaa jotain tästä listasta. 

2. Salailu

- Kaikille ei voi kertoa totuutta, vaikka totuuden kertominen selittäisi paljon asioita muille esim. mun käytöksessä. Ärsyttäviä ovat vaivaannuttavat hetket ihmisten kanssa, kun tulee uteiluita vauvasta. Ärsyyntyminen myös silloin, kun joku selvästi katsoo sun vatsanaluetta ja näet, että se miettii, onko toi raskaana. Tekee mieli huutaa, että ymmärrätkö, ettei kaikki sikiä tosta noin vaan.

3. Tutkimukset

- Ei ole kiva levitellä vastaanotolla haarojaan alapää paljaana niin, että samassa huoneessa on usea silmäpari seuraamassa tilannetta (lääkäri, hoitaja, puoliso). Tutkimukset saattavat myös sattua, vähintäänkin ikävältä tuntuu ultraääni/sisätutkimus ja verinäytteenotto. Nimimerkillä aukiolotutkimusta innolla odottaen. 

4. Masennus/ahdistus/epätoivo/katkeroituminen

- Epätietoisuus tulevasta ahdistaa ja masentaa: "Voidaanko me saada ikinä biologista lasta?" Katkeroituminen kaikille niille naisille, jotka tulee tosta noin raskaaksi. 

6. Kurinalainen elämä

- Jokapäiväinen vitamiinisatsi, ei tulehduskipulääkkeitä tiettyinä aikoina kierrosta, ei mielellään alkoholia, yliterveellisen ruokavalion noudattaminen, riittävästä liikunnasta huolehtiminen, seksiä ehdottomasti tiettyinä aikoina kuusta, ajan järjestäminen tutkimuksille, kuukautiskierron kyttääminen... Paras näistä on: ei saa stressata. Lista on niin pitkä, että saatoin jälleen unohtaa mainita jonkun asian. 

"Millos teille tulee lapsia?"

Ompas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta! Ei ole oikein ollut mitään uutta kerrottavaa, joten on kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Tästä kierrosta on taas tulossa pitkä, nyt jo kp 34, eikä mitään merkkejä raskaudesta (testattu on monta kertaa) eikä myöskään menkoista... :( 

Mieli on ollut tällä viikolla apea ja lapsettomuusasiat on pyörineet päivittäin mielessä. Tapasin ystävääni, joka tiedusteli keskustelumme lomassa huolettomasti, että "Millos teille tulee lapsia?". Varmaan ihmiset, joilla ei ole kokemuksia lapsettomuudesta, ajattelevat tuollaisten kysymysten olevan ihan normaalia small talkia. Mutta mulle se ei ole sitä, vaan tuollaiset hyväntahtoiset utelut tuntuvat tunkeilevilta ja vähän loukkaaviltakin. Koska kyseessä oli hyvä ja pitkäaikainen ystävä, en voinut olla kertomatta totuutta, varsinkin kun tuntuu siltä, että haluaisin puhua tästä vaietusta asiasta jonkun kanssa... :( En kylläkään saanut suustani kuin lyhyesti soperrettua, että ollaan nyt tutkimuksissa. Meinasin alkaa itkemään, mutta sain pidätettyä kyyneleitä. Jotenkin tuntuu siltä, että onko mulla oikeus dramatisoida tätä asiaa näin paljon, kun ollaan vasta lapsettomuuden selvittelyvaiheessa. Eihän mulla ole vielä takana niitä lukuisia lääkekuureja ja hoitoja, mitä monilla muilla tässä tilanteessa olevilla on jo takana. 

Kenelle kertoa lapsettomuudesta, oletteko pitäneet sen visusti puolison kanssa omana tietona, vai kertoneet avoimesti asiasta? Miten suhtautua uteluihin lapsista? Milloin on aika hakea ulkopuolista keskusteluapua? Onko mulla oikeus olla näin surullinen, vaikka en ole vielä saanut varsinaista hoitoa lapsettomuuteen?

KP 24

...ja raskaustesti negatiivinen. Ei edes haaleaa haamuviivaa. Niinpä tietenkin. Tai sitten vaan testasin liian aikaisin. 

Olen varustautunut seuraavaan kiertoon kasalla ovulaatio- ja raskaustestejä. Myös uusi siittiöystävällinen liukkari odottaa korkkausta kaapin perukoilla :D Ei auta kun pitää mieli mahdollisimman positiivisena. 

Pyörtyminen

Kävin eilen verinäytteenotossa lapsettomuustutkimuksiin liittyen. Multa otettiin 9 näyteputkea verta!  Ja arvatkaas mitä, pyörryin näytteenottotuoliin. Ei ollut kiva kokemus. Mulle ei ole koskaan aikaisemmin käynyt vastaavaa, enkä koskaan edes jännitä erityisemmin verinäytteenotossa. Olisikohan syynä ollut syömättömyys ja monta putkea menetettyä verta? Mulla myös heräsi jostain ihmeen syystä toivonkipinä "Mitä jos olenkin raskaana?". Ei ole kyllä muuten ollut mitään huimausta tai pyörrytystä. Kaikesta sitä repiikin oireita :D 

Ei mulla muuta tällä kertaa. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! :) 

PCO-ystävällinen ruokavalio

PCO-oireita taltuttaakseni olen päättänyt noudattaa terveellistä ja vähähiilihydraattista ruokavaliota. Kirjastolla käydessäni silmiini osui Kaisa Jaakkolan (2011) teos Hormonidieetti - opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen. Helsinki: Tammi. Tällä hetkellä painoni alkaa olla normaalipainon ylärajoilla, joten muutaman kilon painonpudotus ei varmaankaan olisi pahitteeksi. Täytyy sanoa, että Jaakkolan kirjoittama kirja osoittautui oikein hyödylliseksi ja mielenkiintoiseksi oppaaksi! En ole koskaan aikaisemmin lukenut laihdutus/elämäntapaoppaita. Tässä kirjassa kuitenkin tuntuu olevan kaikille jotain: tietoa ihan perusnikseistä aina ihmisen fysiologiaan pintaa syvemmältä.

PCO:hon ja lapsettomuuteen on todettu liittyvän insuliiniresistenssiä. Löysin Jaakkolan kirjasta mielenkiintoista insuliiniresistenssiä käsittelevää tietoa.   

Jaakkolan (2011) mukaan insuliiniresistenssillä tarkoitetaan tilaa, jossa solut eivät vastaanota tehokkaasti sokeria ja solun insuliinireseptorit ovat heikentyneet kroonisen korkean insuliinin johdosta. Insuliiniresistenssissä rasva kertyy erityisesti vyötärölle, kylkiin, yläselkään ja alavartaloon. Insuliiniresistenssiä lisäävät hiilihydraattipitoinen ruokavalio, vähäinen uni (alle 7 h/yö), stressi, alkoholi ja sukurasite. Elimistön korjaaminen hyvään insuliiniherkkyyteen voi kestää 6-18 kk.

Miten parantaa insuliiniherkkyyttä?

• Ravintolisät. Insuliiniresistenssissä solujen kyky vastaanottaa ravinteita on huonontunut, joten ravintolisillä voidaan nopeuttaa kehon paranemista.
• Omega-3-rasvat (EPA, DHA) päivittäin.
• Lisää kuitua. Hyviä vaihtoehtoja ovat esim. pavut, linssit, siemenet, pähkinät, kasvikset, leseet, täysjyväviljat, pellavan/hampunsiemenrouhe, psyllium ja kookosjauho.
• Proteiinia ja luonnollisia rasvoja kaikilla päivän aterioilla.
• Kanelia verensokerin hallintaan (1-4 kuppia kaneliteetä/vrk).
• Liikuntaa vähintään 30 min/vrk. Painoharjoittelua suositellaan (säästää ja rakentaa lihaskudosta).

(Jaakkola 2011.)

Samaisesta Jaakkolan kirjasta löysin myös kaneliteen ohjeen, jota aion kokeilla :) Jaan sen myös teidän kanssa. Jaakkolan mukaan kaneliteen alkuperäinen ohje on ravitsemustieteilijä Jonny Bowdenin  kirjasta The 150 Healthiest Foods on Earth.

💜 Verensokeria tasoittava kanelitee 💜

Tarvitset:

• 3 rkl jauhettua ceyloninkanelia
• 0,5-1 tl ruokasoodaa
• 1 l vettä

Valmistus:

1.       Lisää kanelin ja ruokasoodan joukkoon 1 l kiehuvaa vettä. Käytä lasiastiaa.

2.       Anna seoksen hautua huoneenlämmössä, kunnes se on jäähtynyt.

3.       Erottele/siivilöi kanelin ja ruokasoodan seos nesteestä.

4.       Säilytä valmis kanelitee jääkapissa lasiastiassa.

(Jaakkola 2011.)

Ensikäynti

Tunnelmat ensikäynnin jälkeen on vähän sekavat. Jotenkin koko lapsettomuusasia realisoitui ensikäynnin myötä. Me tarvitaan tutkimuksia ja todennäköisesti hoitoja, jotta saadaan raskaus aluille. Se on taivaan tosi, ei enää mitään tänne blogiin kirjoitettua tarinaa, vaan ihan meille todellista elämää.

Kuva: Canva.

Miehen simppanäyte on normaali, mikä oli todella helpottavaa kuulla! :) Itselläni todettiin ultrassa munasarjakystan hieman pienentyneen, mutta edelleen lääkärille tuli vaikutelma PCO-tyyppisistä munasarjoista. Syy lapsettomuudelle saattaa siis olla ovuloimattomuuteni. Kilpirauhasarvoni on  normaalin rajoissa, joten voi kuulemma olla, että saan kilpirauhaslääkityksen myöhemmin... Seuraavaksi luvassa on paljon labroja ja munatorvien aukiolotutkimus vasta seuraavan kierron jälkeen. Tutkimuksista kotiin päästyäni tuli pitkästä aikaa itku ja ärsyynnys tätä tilannetta kohtaan. Minussa on siis vikaa miksi ei saada lasta. Tuli kamalan syyllinen olo ja tunne ettei kukaan ymmärrä miltä musta tuntuu. Onneksi mies heräsi ensikäynnin jälkeen ja lupasi, että yritetään nyt "ihan tosissaan" saada raskautta aluille. Ja onneksi on tämä blogimaailma, jonne voi tulla kertomaan kuulumisia. Sen muistettuani lopetin vollottamisen ja ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta. Blogin kirjoittaminen ja vertaistuki täällä blogimaailmassa todellakin auttaa lapsettomuusahdistukseen. Kiitos siitä :)

Tutkimuksista päästyäni kävin muuten ostamassa luontaistuotekaupasta Gelee Royale-kapseleita. Olen lukenut muiden blogeista, että niillä voi olla hedelmällisyyttä parantava vaikutus. Kertokaa ihmeessä kokemuksianne noista kapseleista! :) Otatteko niitä koko kierron ajan vai vaan tiettynä ajankohtana? Oletteko syöneet kapseleiden kanssa päällekkäin myös muita suositeltavia vitamiineja (foolihappo, D-vitamiini)?

Alilämpöilyä

Tänään kp 19 ja aamulämpö kainalosta 35,3 astetta. Oletetusta oviksesta lähtien lämmöt olleet siis vaan 35,3-36,2 asteen paikkeilla. Mittaustekniikassa ei voi olla vikaa, koska suusta mitattuna saan suunnilleen samoja arvoja. Kilpirauhasen vajaatoimintaa? Ovuloimattomuutta? Vai ihan normaalia? 👀 Huomenna saan kuulla kilpparilabran tuloksen. Multa on vuosia sitten otettu kilpirauhasarvo, joka oli tuolloin ihan viitearvoissa.

Mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille :)

Tilitystä

Mulla on Facebookissa jatkuvasti ilmoituksia siitä, kun joku on raskaana, saanut toisen lapsensa tai muuta vastaavaa. Lisäksi useat tuntemani naiset ovat tulleet raskaaksi ensimmäisestä yrityksestä! Tuntuu uskomattomalta. Me kun joudutaan yrittämällä yrittämään kuukaudesta toiseen, tuloksetta. Olen toki iloinen näiden ihmisten puolesta. Tai itseasiassa jos ihan rehellisiä ollaan, ensimmäisenä tunnen kateutta kun kuulen jonkun raskaudesta. Sen jälkeen tulee epätoivo ja sitten viha omaa kroppaa kohtaan. Milloin on meidän vuoro iloita raskaudesta? Tuntuu, että vaikka tulisin raskaaksi, en uskaltaisi olla onnellinen siitä kunnolla useaan kuukauteen, koska pelkäisin keskenmenoa. Olen muutamia kertoja saanut raskaustestiin haamuviivan, joka ei ole lähtenyt vahvistumaan, ja kuukautiset ovat aina alkaneet. Tunnen itseni tosi hölmöksi kun tihrustan niitä raskaustestien viivoja kuukaudesta toiseen, kääntelen ja vääntelen kirkkaan lampun valossa ja sitten päivänvalossa, jospa siihen testiviivan paikkeille olisi ilmestynyt jotain väriä.

Olen tosi väsynyt tähän kierron ja oireiden seurantaan, lämpöjen mittaamiseen, negatiivisten raskaustestien tekemiseen jne... Olen yrittänyt olla miettimättä noita asioita, mutta sorrun niiden tarkkailuun kuukaudesta toiseen. Sitten vähän lisää itsesääliä: mulle on elämän aikana tapahtunut useita aika rankkoja asioita, joista en viitsi tässä alkaa tarkemmin kertomaan. Miksi tän kaiken lisäksi täytyy olla myös lastensaantiongelmia? Jotenkin en vieläkään haluaisi myöntää, että kärsitään lapsettomuudesta. Tuntuu, ettei kuuluta siihen joukkoon. Vaikka kyllähän me kuulutaan. Anteeksi kaikki lapsettomuusongelmien kanssa kamppailevat, jos toi "siihen joukkoon" kuulosti jotenkin pahalta. En tarkoittanut sitä pahalla, mutta kyseinen ilmaisu vaan kuvaa mun fiiliksiä tällä hetkellä parhaiten.

Miehelleni on kova paikka kun joudutaan sinne lapsettomuuspolille. Hän kokee sen jotenkin nöyryyttävänä kun tarvitaan ulkopuolisten apua tässä vauvanteossa. Meillä oli eilenkin nahistelua aiheesta. Molempia taitaa vaan jännittää se  ensikäyntiaika... 

Tämän kierron poppakonstit

Tuloksettomien kuukausien kuluessa sitä turvautuu erilaisiin konsteihin, joilla yrittää maksimoida raskauden mahdollisuuden. Kaikki käyttämäni keinot ovat varmasti tuttuja jokaiselle näihin asioihin perehtyneelle, mutta ajattelin listata ne siitä huolimatta ylös :) Nyt on kierron päivä 17. Tässä kierrossa käytössä ovat olleet:

Kuva: Canva.

• Greippimehu (1-2 lasia/vrk) tai vaihtoehtoisesti kokonaisia greippejä (1-2 kpl/vrk)
• Foolihappo-, sinkki- ja D-vitamiinitabletit tai vaihtoehtoisesti monivitamiinivalmiste
• Mahdollisimman terveellinen ja kasvispainotteinen ruokavalio. Kahvin vähentäminen.
• Kevyen liikunnan lisääminen 

PCO-tyyppisyyden vuoksi ajattelin kokeilla ruokavalion muutosta. Onko teillä kokemuksia, miten oikeanlainen ruokavalio on auttanut raskautumaan PCO-diagnoosista huolimatta? :) Vaikka olen tehnyt tässä kuussa muutoksia, olen myös ajoittain repsahtanut epäterveellisiin elämäntapoihin. Myönnettäköön, että stressaantuneena on tullut syötyä jouluna saatuja suklaita kaappien kätköistä ja olen polttanut hermostuksissani myös muutaman tupakan... 

Jotenkin on vaan sellainen olo, ettei tärppää tässäkään kuussa. Ei ole juuri mitään oireita ja aamulämpö oli tänäkin aamuna vaivaiset 35,8 astetta. Eilen tuntui juilintaa vasemman munasarjan kohdalla, mutta pahoin pelkään että sekin on vaan jotain kystakipua. Tässä kierrossa ei edes rintoja arista, vaikka niin oli viime kierrossa. Tunnen itseni kamalan malttamattomaksi ja vähän höyrähtäneeksi, koska tarkkailen niin paljon omaa kroppaa ja mietin raskauden mahdollisuutta ihan liikaa. Parin päivän päästä meillä on aika sinne lapsettomuuspolin ensikäynnille. Toisaalta hyvä, että asiat etenee, mutta toisaalta jännittää ihan kamalasti mm. sen simppanäytteen tulos!  

Ovulaatiobongailua ja lapsettomuusahdistusta

Muutama päivä sitten ostin toista kertaa elämässäni ovulaatiotestejä. Merkki oli Apteekin ovulaatiotesti ja hintaa 7 testin pakkaukselle tuli n. 15 e. Täytyy myös myöntää, että ostin tähän kiertoon myös syljestä tehtävän "ovulaatiotestilinssin", jota en joko osaa käyttää oikein tai sitten laite on ihan täyttä humpuukia :D Edellisen kerran ovulaatiotestejä käyttäessäni (reilu puoli vuotta sitten) en bongannut ovista. Turhauduin asiasta ja testipakkauksen kalliista hinnasta niin, että en ole sen koommin rahojani ovistesteihin tuhlannut. Tässä kierrossa tein kuitenkin poikkeuksen, sillä epätietoisuus oman kehon toiminnasta aiheuttaa ihan valtavaa ahdistusta...

Muutama päivä sitten elettiin tosiaan kierron päivää 12, jolloin tein ovulaatiotestin ohjeiden mukaisesti päivävirtsasta. Testiviiva näytti n. 3-5 minuutin odottelun jälkeen vähintään yhtä vahvaa viivaa kuin kontrolliviivakin! Olin asiasta tosi innoissani ja laitoin saman tien miehelle asiasta viestiä. Ehkä tämä kertoo siitä, että kehossani on edes jonkinlaista normaalia hormonitoimintaa? Illalla mies tuli kotiin raskaan päivän jälkeen ja hoidettiin petipuuhat aika nihkeästi vaan alta pois. Testasin ovista vielä seuraavinakin päivinä kp 13-14 ja tänään kp 15. Viivat olivat haaleampia kuin tuolloin kp 12. Kp 12 minulla tuli myös lisääntyneesti v.vuotoa ja tunsin juilintaa molempien munasarjojen kohdalla. Ehkä ovulaatio on ainakin yrittänyt tapahtua tässä viime päivinä? Tosin harmittaa, kun mies ei ole jaksanut "tehdä osuuttaan" kp 12 jälkeen, joten meni varmaan tämäkin kierto pipariksi. Tulokseton kierto käy myös mielessä siksi että heräsin viime yönä "kuumuuskohtaukseen". Mittasin aamulla lämmön, joka oli vaan 35,5. Kp 12 tienoilla se oli 36,3. Lämmöt siis tuli alas, eikö niiden pitäisi ovulaation jälkeen olla koholla? Kertooko tää nyt siitä ettei ovista sitten kuitenkaan vaan tapahtunut? :( Rasittavaa tämä epätietoisuus!

Mun miehellä on vähän sellainen asenne, että  vauva "tulee jos on tullakseen". Meillä on kesällä häät tulossa ja mies on sillä linjalla, että hoidetaan häät alta pois ja yritetään sen jälkeen tosissaan vauvaa. Hän on toisaalta sanonut, että jos vauva tulee ennen häitä niin hän on valtavan onnellinen siitä, muttei näe että vauvan teolla olisi kiirettä. Ymmärrän hänen kantansa, sillä esim. häämatkakohteen valintaan tulee rajoituksia jos olen kovin pitkällä raskaudessa. Mitä mieltä olette matkustelusta raskauden aikana? Jos nyt tulisin raskaaksi, olisin häämatkan aikoihin 6 kuulla raskaana. Ymmärrän hyvin mieheni kannan, mutta odottavan aika on pitkä ja varsinkin kun vauvanteko ei meidän kohdalla osoittautunutkaan ihan helpoksi... Biologinen kelloni tikittää ja harmaimpina hetkinä olen miettinyt, että raskautumiseen ja siihen että saadaa vauva syliin saakka saattaa mennä vuosiakin! Aloin tänään miettimään, että olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän n. 16-vuotiaasta saakka. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin olevani aidosti valmis äidiksi. Ajatus siitä, että meille ei koskaan tulisi biologisia lapsia, on kamala. En tiedä miten psyykeeni kestäisi sen kun tuntuu, että tämä aika ennen ensikäyntiäkin tuntuu niin raskaalta... :/

Kuva: Canva.