Adoptio ja lahjasukusoluhoidot

Kyllä, olen pohtinut asioita näinkin pitkälle. Mua on lohdutettu, että älä vielä tässä vaiheessa mitään adoptiota tai lahjasukusoluhoitoja mieti, olet vielä niin nuori että ehdit saada lapsia. Miksi en miettisi asioita näin pitkälle, sillä raaka totuus on, että osa lapsettomuudesta kärsivistä ei saa ikinä biologista lasta. Jotenkin valmistelen itseäni siihen, että jos tässä käy oikein paskasti, olen tavallaan jo tehnyt surutyötä etukäteen.

Kun alkaa miettimään adoptiota ja lahjasukusoluhoitoja tarkemmin, ei valinta näiden kahden välillä enää olekaan niin yksinkertainen. Tuntuu vaikealta ajatukselta, että meillä olisi lapsi, jonka isä olisi minun mieheni ja biologinen äiti joku muu kuin minä. (Faktahan on siis se, että minussa on se suurin syy, miksi vauvaa ei kuulu.) Toisaalta en haluaisi riistää mieheltä mahdollisuutta biologiseen isyyteen, jota minä reppana en välttämättä voi hänelle koskaan tarjota... Adoptiossa oltaisiin kumpikin "tasoissa" biologisessa vanhemmuudessa, mutta adoptioprosessi vaikuttaa olevan äärettömän pitkä ja raskas. Ja sokerina pohjalla, nettiä selatessani törmäsin siihen, ettei masennusta sairastaneelle myönnettäisi ulkomaista adoptio-oikeutta. Mulla kun näitä masennusongelmia sairaushistoriasta löytyy, niin onko adoptio-oikeus tietyistä maista todella evätty multa? :/