Miltä ahdistus tuntuu? Mun ahdistus tuntuu isona möykkynä koko kehossa, ihan joka solussa. Se hallitsee kaikkea mitä ajattelen tai teen. Se lamaa ajatukset ja estää toimimista. Estää ajattelemasta järkevästi, ajaa typeriin ratkaisuihin ja tekoihin. Katson ikään kuin maailmaa mustien lasien takaa. Yritän ottaa lasit pois silmiltä ja nähdä värejä, mutta kaikki on itsepintaisesti harmaata. Sekunnista toiseen. Minuutista toiseen. Tunnista toiseen. Päivästä toiseen. Ahdistus on aina läsnä. Hetkellisen onnistumisen tai ilon häivähdyksen kohdalla se kuiskaa korvaan; älä vielä innostu, asiat menee kuitenkin pieleen, sulla ei ole oikeutta olla onnellinen. Ahdistus purkautuu pahana olona muihin ihmisiin, vihaisina ajatuksina ja vahingollisina tekoina. Tuntuu ettei mistään saa helpotusta. Kaikki on samantekevää. Tekee mieli käpertyä pieneksi palloksi ja unohtaa ympäröivä maailma. Sellainen ahdistus kutakuinkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti