Mahdollisuudet onnistua hedelmöityshoidoilla

Olen lueskellut useita lapsettomuusblogeja. Aika monella tuntuu olevan taustalla ainakin 1 luomuraskaus. Mulla ei ole yhtäkään normaalisti alkanutta raskautta 1,5 v. aikana. Ellei epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia haamuviivoja/viivanpaikkoja lasketa, jotka tosin on aina johtaneet menkkoihin. Jos alkaa asiaa järkeilemään niin ei hyvältä kuulosta... Mitkäköhän mahdollisuudet meillä on onnistua hedelmöityshoidoilla? Onneksi pääsen seuraavalla polikäynnillä haastattelemaan lääkäriä asiasta ja kyselemään eri hoitovaihtoehdoista. Olis ihan mahtavaa jos seuraavalla käyntikerralla aloitettaisiin hoidot. Luomuna tää ei tuu onnistumaan :( Pelkään vaan, että kun mulla on se kysta, niin jos se rajoittaa hormonilääkkeiden antamista.  

Mulla tuli eilen kamalia itkukohtauksia. Oli niin paha olla. Tänään on onneksi vähän parempi olo :) Itkeminen auttaa, sanokaa mun sanoneen :D

Synkistelyä

Hätäinen testaus Predictor Earlylla osoittautui tänään dpo 10 negatiiviseksi. Ainoo, mitä ruudussa näkyi oli vitivalkoinen tausta ja toisessa päässä kontrolliviiva. Toki vielä ei pidä heittää kirvestä kaivoon, mutta jotenkin uskon raskauden mahdollisuuden olevan heikko... Odottelen menkkojen alkua kuin kuuta nousevaa, koska sitten pääsen varaamaan aikaa aukiolotutkimukseen.

Mun elämä on viimeaikoina ollut tooodella hektistä. Paljon töihin liittyviä asioita, jotka vie mun kaiken energian. Itseasiassa luulen, tai tiedän, että mulla on jonkinasteinen uupumus... Näiden lapettomuusjuttujen kuljettaminen siinä rinnalla vaan lisää sitä uupumusta potenssiin sata. Ja sekös parantaa raskautumismahdollisuuksia. Kirjoittelin aikaisemmin, että mulle olisi varmaan hyvä mennä puhumaan näistä asioista jonnekin. Sitäkään en oo saanut aikaiseksi, sillä ei oo vaan siihen kaiken arjen pyörityksen keskellä aikaa. Kuulostaa varmaan naivilta, mutta olisi ihana pamahtaa paksuksi ja jäädä mammalomalle. Sitten sais irtioton tästä perusarjesta ja kaikista näistä velvoitteista. Olisihan pienen vauvan hoitaminen toki uudenlainen haaste, mutta ihanaa ja kauan odotettua vaihtelua...

Musta tuntuu tällä hetkellä niin pahalta ja stressaantuneelta, että jos joku raukka uskaltaa udella meidän vauvantekosuunnitelmia, niin varmaan räjähdän ja lauon totuuden tiskiin. Mulla on aina ollut todella herkkä vatsa, joka turpoaa helposti ilmapalloksi, siis ihan sen näköiseksi että olisin raskaana. En tiedä olenko todella vainoharhainen, mutta välillä tuntuu, että tuntemani ihmiset katsoo mun turvonnutta vatsaa ja ajattelee että oonko raskaana. Oonkohan sekoomassa :D  

Kuva: Canva.

Kuulumisia

Tänään on todennäköisesti dpo 6. Oireiden seuranta on tosiaan ollut vähäisempää tässä kierrossa. Paitsi että kun sain tikutettua oviksen, en ole malttanut olla mittaamatta muutamia kertoja lämpöjä... :D Oviksen jälkeen lämmöt oli 36,5. Nyt n. viikko oviksesta lämmöt pyörii siinä 36,0-36,2. asteen tuntumassa. Edellisessä kierrossa olin alilämpöinen mahdollisen oviksen jälkeen ja koko loppukierron ajan. Voisikohan tän kierron lämmöt siis tarkoittaa jotain? Mielialan vaihteluita on ollut ja väsymystä, mutta uskon niiden liittyvän ihan muihin asioihin kuin mihinkään raskauteen... Lisäksi on tuntunut oikealla puolella kohdun seudulla ja kohdunkaulassa pieniä vihlaisuja, mutta tätä on ollut moooonissa muissakin tuloksettomissa kierroissa.

Tänään yksi hyvä tuttava ehdotti mulle koiran hankintaa, koska se olisi hyvää harjoittelua vauvaa varten. Hän siis ei ole tietoinen meidän lapsettomuusongelmista... Noin pieni ja ei todellakaan pahalla tarkoitettu kommentti sai mut myöhemmin jotenkin tosi ärsyyntyneeksi ja turhautuneeksi :(

Se hymyili mulle!!! :)

Jee, sain Clear Bluen digitaaliseen ovulaatiotestiin hymynaaman KP 17. Ehdin jo ajatella perus negatiiviseen sävyyn, että mitään ovulaatiota tuskin tulee tässä kierrossa tapahtumaan. Siinä Clear Bluen digitestissä on myös se perinteinen viiva-ovulaatiotesti. Aikaisempina päivinä on ollut aivan haaleat viivat, myös eilen, mutta tänään testi- ja kontrolliviiva oli molemmat vähintään yhtä vahvat. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, en ole seuraillut tässä kierrossa muita oireita... :) Paitsi että, viime päivinä on tullut finnejä naamaan ja selkään, mikä ei ole mulle lainkaan tyypillistä. Sitä ei ole voinut olla huomaamatta :D

Kuva: Canva.

Kyllästyminen oireiden seurantaan

Eli eletään vasta kierron päivää 7 ja en ole jaksanut seurata mitään oireita. Yleensä olen sortunut vähintäänkin siihen lämmön mittailuun :D Arvarkaa kuinka monta kertaa olen kuvitellut raskausoireita ja en kuitenkaan ole ollut raskaana. En vaan jaksa enää tätä arvuuttelua. En jaksa seurata mitään oireita tässä kuussa ja petipuuhat ajottukoon miten tekee mieli. Katsotaan mitä käy :D Kaapin pohjalla on kyllä noita ovulaatiotestejä, että voi olla, että sorrun tikuttamaan ovulaatiota, mutta saa jäädä siihen se oireseuranta. Mä oon nyt lomalla siitä. 

Tässä kierrossa käytössä on Multivita mama -monivitamiinivalmiste, Omega 3 -kalaöljykapselit, Tyrosiini -luontaistuote tasapainottamaan kilpparin toimintaa sekä Gelee Royale -kapselit, joita ajattelin nappailla mahdolliseen ovulaatioon saakka. Lisäksi on tullut hankittua maca-jauhetta, chian siemeniä ja goji-marjoja. Mitenköhän mun maksa kestää tän kaiken vitamiini- ja luontaistuote määrän? Vois kysyä lääkäriltä seuraavalla kerralla, että onko hyvä vetää näin paljon kaikkea ekstraa :D

Mua ällöttää, kun musta on tullut näiden lasten saantiongelmien myötä katkera raskaina oleville naisille. Eilenkin telkkarissa oli eräs mua hieman reilu 10 vuotta vanhempi nainen, joka odotti kolmatta lastaan. Sen ikäisetkin taitaa tulla helpommin raskaaksi kuin meikäläinen... :( 

Kohti uutta kiertoa!

Tunsin yöllä alavatsan alueella vihlontaa ja menkathan ne sieltä sitten aamulla alkoi. Kierron  pituudeksi tuli 36 vrk ja raskaustesteissä ei merkkejä edes kemiallisesta raskaudesta :( Mutta eikun kohti uutta kiertoa! :) Pitäisi käydä parin päivän päästä verikokeissa, muistaakseni otetaan alkukierron näytteet eli FSH, LH ja prolaktiini. Sitten odotellaan seuraavien menkkojen alkua ja käydään niiden loputtua aukiolotutkimuksessa. Aukiolotutkimus onkin seuraava virstaanpylväs, koska sillä käynnillä tehdään hoitosuunnitelma :) 

Eniten lapsettomuudessa v*tuttaa kaikki

1. Rahanmeno

- Poliklinikkakäynnit julkisellakin puolella maksavat. N. 30 €/henkilö/kerta. Eli jos minä ja mies ollaan samaan aikaan vastaanotolla tulee meille kustannettavaksi n. 60 €/käynti. Lisäksi kustannuksia tuovat erilaiset oheistuotteet, joihin kuuluu mm. kalliimpien elintarvikkeiden osto (jotta saa laitettua terveellisempää ruokaa), erilaisten vitamiinipurkkien osto (nekin on yllättävän kalliita, jopa 20 €/purkki), tulevaisuudessa todennäköisiä kustannuksia tuovat myös mulle määrättävät hormonilääkkeet. Saatoin unohtaa jotain tästä listasta. 

2. Salailu

- Kaikille ei voi kertoa totuutta, vaikka totuuden kertominen selittäisi paljon asioita muille esim. mun käytöksessä. Ärsyttäviä ovat vaivaannuttavat hetket ihmisten kanssa, kun tulee uteiluita vauvasta. Ärsyyntyminen myös silloin, kun joku selvästi katsoo sun vatsanaluetta ja näet, että se miettii, onko toi raskaana. Tekee mieli huutaa, että ymmärrätkö, ettei kaikki sikiä tosta noin vaan.

3. Tutkimukset

- Ei ole kiva levitellä vastaanotolla haarojaan alapää paljaana niin, että samassa huoneessa on usea silmäpari seuraamassa tilannetta (lääkäri, hoitaja, puoliso). Tutkimukset saattavat myös sattua, vähintäänkin ikävältä tuntuu ultraääni/sisätutkimus ja verinäytteenotto. Nimimerkillä aukiolotutkimusta innolla odottaen. 

4. Masennus/ahdistus/epätoivo/katkeroituminen

- Epätietoisuus tulevasta ahdistaa ja masentaa: "Voidaanko me saada ikinä biologista lasta?" Katkeroituminen kaikille niille naisille, jotka tulee tosta noin raskaaksi. 

6. Kurinalainen elämä

- Jokapäiväinen vitamiinisatsi, ei tulehduskipulääkkeitä tiettyinä aikoina kierrosta, ei mielellään alkoholia, yliterveellisen ruokavalion noudattaminen, riittävästä liikunnasta huolehtiminen, seksiä ehdottomasti tiettyinä aikoina kuusta, ajan järjestäminen tutkimuksille, kuukautiskierron kyttääminen... Paras näistä on: ei saa stressata. Lista on niin pitkä, että saatoin jälleen unohtaa mainita jonkun asian.