Är-syt-tää

Nimittäin taas saimme tänään vauvauteluita. Tekisi mieli huutaa päin naamaa että "ei se niin helppoa ole mitä luulet!!!" Se ei todellakaan ole enää tahdon asia, vaan onnesta kiinni. Miksi ihmisten täytyy udella? Koulussa pitäisi opettaa enemmän lapsettomuudesta. Aina vaan hoetaan ehkäisystä ja kuinka helposti nainen tulee raskaaksi...

Milloin on meidän vuoro?

"Kalle sai pojan" kuuluu mun miehen ääni viereisestä huoneesta. Sitten se luettelee ne perinteiset mitat ja mua hävettää että tuntuu niin pahalta. Kyllähän mä oon tiennyt jo pidemmän aikaa, että meidän tuttavat saa pian lapsen. Tällaset negatiiviset ajatukset tuntuu niin itsekkäiltä, mutta ovat ikävä kyllä monelle lapsettomalle niin kovin tuttuja...

Sisäinen raivo

Olen muuten hoikka, mutta mulla on ärsyttävästi kaikki ylimääräinen läski vatsan alueella/vatsan alueen turvotusta, joka saa mut näyttämään välillä raskaana olevalta ja jonka vuoksi joudun käyttämään ympärysmitaltaan isompia housuja. Olen järkeillyt keskivartalo"lihavuuden" ja turvotuksen johtuvan osittain PCO:sta... Haluatteko kuulla pari ihan normaalia lähipäivinä sattunutta juttua, jotka sai mun päässä taas ihan järjettömät mittasuhteet :D Voi mennä myös oman kuvitelman ja lapsettomuusahdistuksen piikkiin, mutta haluan kertoa niistä silti:

1. Olin ostamassa itselleni uusia housuja ja myyjä tiedusteli kokoani. Sanoin sen olevan M tai L. Huomasin myyjän katseen automaattisesti siirtyvän vatsan alueelleni.

2. Olin kaverini juhlissa, jossa tarjottiin alkoholia. En halunnut sitä leikkauksesta toipumiseni vuoksi ottaa, joten kieltäydyin kohteliaasti. Useiden katseet siirtyivät jälleen vatsan alueelleni.

Nää on niitä hetkiä kun näytän tyyneltä, vaikka oikeesti sattuu ja huudan lujaa mun pään sisällä.

Mitä lapsettomuus on minulle opettanut

Kaiken lapsettomuusärsyynnyksen keskellä huomaan, että olen kasvanut ihmisenä. Tämä ei ole ensimmäinen isoin elämässäni kohtaamani kriisi, mutta kuuluu ehdottomasti sinne kärkipäähän. Olen lapsettomuustaistelun myötä huomannut oman kehoni rajallisuuden ja oppinut arvostamaan sitä paremmin. Arvostamisella tarkoitan sitä, että osaan kuunnella itseäni paremmin ja sitä mitä kehoni viestittää. Toinen asia mitä olen oppinut on ymmärryksen lisääntyminen siitä, kuka minä olen. Olen joutunut lapsettomuusprosessin aikana pohtimaan arvojani ja näkemyksiäni eri elämän osa-alueilla, mikä on ollut hyvin kasvattavaa. Lopuksi haluan tuoda esille yhden melko itsestään selvän opetuksen: en pidä perinteistä perheenperustamista tällaiselle perinteiselle keskivertoihmiselle enää itsestään selvyytenä. Sanotaanko, että olen oppinut lisää avarakatseisuutta ja ymmärtämään sen, että meillä kaikilla on omat henkiset kipumme. Koin tähän liittyen tärkeän opetuksen: olin pitänyt erästä tuttavaani malliesimerkkinä siinä, kuinka helposti lapsia vaan tehdään. Katkerissa ajatuksissani mietin, että helppoahan tuollakin on, varmaan on tullut kaikki kolme lasta ekalla yrittämällä. Pinnan alla oli kuitenkin jotain ihan muuta: sain kuulla tuttavaltani, että hänellä on lapsettomuustaustaa ja hoidoissa on jouduttu käymään, jotta lapset ollaan saatu aluille. Ei voi siis koskaan tietää kuka on yksi niistä viidestä...   

Jos tämän lapsettomuustaistelun avulla saamme lapsen, tavalla tai toisella, niin tämä kaikki kriiseily ja elämän koulutus on ollut vaivan arvoista :D Jos emme saa koskaan lapsia, en tiedä mikä tämän kaiken tarkoitus on ollut. Uskon siihen kliseeseen, että kaikella on tarkoituksensa ja että asiat järjestyvät tavalla tai toisella aina parhain päin. Ehkä mun tehtävä on sitten saavuttaa jotain "suurenmoista" jollain muulla elämän osa-alueella? Okei, tuo oli aika pitkälle vietyä ajattelua, mutta tällaistakin tulee lapsettomuuskriisissä ajateltua :D

Leikkaus ja aukiolotutkimus

Sain yllättäen peruutusajan munasarjan kystaleikkaukseen. Kävin leikkauksessa ja se meni hyvin :) Vielä koepalavastauksia odotellessa... Samalla tehtiin nukutuksessa myös munanjohdinten aukiolotutkimus, jossa todettiin toisen johtimen olevan tukossa :/ Aika yllättävä tieto, olin ihan varma että molemmat on auki, koska mulla ei ole mitään syytä taustalla joka olisi voinut munanjohtimia tukkia. Tämä selittänee myös vaikeutta raskautua... Vaikka kyllähän sitä yhdelläkin aukinaisella johtimella kuulemma pärjää :)

Meidän seuraava steppi on lapsettomuuspolin käynti, jonne päästään, kun olen toipunut leikkauksesta kunnolla ja koepalavastaukset ovat tulleet. Jospa hoidot päästäisiin lähiaikoina aloittamaan! En tosin tiedä, aiheuttaako kesäaika lapsettomuuspolille jotain sulkuja.

Yläpäätä hoidattamassa

Kävin tänään lääkärissä, josta sain lausunnon Kelan pitkäaikaiseen psykoterapiaan. Tuntuu helpottavalta päästä purkamaan asioita terapiaan! Mulla on ahdistusta siis muunkin kuin lapsettomuuden vuoksi, mutta toki terapiassa käsitellään varmasti tätä lapsettomuusasiaakin... Lisäksi sain unensaantia helpottamaan nukahtamislääkkeitä. 

Tuntuu, että minne tahansa kun menee, niin näkee ympärillään odottavia äitejä tai vauvoja. Haluan vältellä niitä näkyjä niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Tekee vaan niin kipeää :/

KP 1

Menkathan ne sieltä alkoi tänä aamuna. Enteilevät oireet oli eilisiltainen turvotus, tänä aamuinen päänsärky ja alaselkäkivut. Ja aamulämpö laski 35:een. Tän kierron pituudeksi tuli 34 vrk.